Toinen Kiitos Sana Suomalaisen Kirjaillisuuten Seuran pää Miehillen Pienimmältä Jäseneltä

Wikiaineistosta
Toinen Kiitos Sana Suomalaisen Kirjaillisuuten Seuran pää Miehillen Pienimmältä Jäseneltä
– Kapalo Waatteet ovat huonot Rääpäleet, Waan nöyryys Ja Rehellisyys tässä Sisällä makaa.
Kirjoittanut Pentti Lyytinen


Olis mielessä minulla
Ajatuksissa asuupi
Suomen Seurailen Sanova
Asiasta arvoisesta
Kahella Kiitos Sanalla
Eli Kohta Kolmellakin
Waan on Kieleni Kipijä
Ymmärrys Ylettämätöin
Saaha Suuria Sanoja
Asijallen arvoisellen.
Kuin tulis tupahan ukko
Wanha Waari vaikuttaisi
Ymmärryksessä ytimen
Kielessä Kiverän Konstin
Saaha Sanoja Somasti
Sattumahan Sandillensa
Seka ruunata runoilla
Että virsillä visusti
Kiitoksia Kiijätellä
Lingolla liki hovi ja
Seuran Suuria Salija
Ruhtinoitten ruunun luokse.
Jospa vanha Väinämöinen
Lainovaasi lapsillensa
Lahjan laitella Sanoja
Sormet Soittamaan panisi!
Waka vanha Väinämöinen
anna armosta minullen
ymmärrys ylettäväinen
Kieli Kirkasta Koreeksi
Jolla Saattasin Sanova
Asijoita arvoisija
Wielä Soitella Somasti
Kaunihiilla Kandeleilla
Kiitos virsiä visusti
Herroillemme herttasillen.
Jospa vielä viitakkeella
Wälkyvällä Väinämöisen
Ohakkeet otettasihin
Perin pohjin pellostamme
Sekä Kielestä Kipijät
Että puutokset puheesta.
Jospa Suomikin Samoita
Saisi Sankarin tavalla
Kerran Käyvä Kestingissä
Herrain herttaisten hovissa
Kuin Saisi Salissa olla
Lyyvä Kättä Kämmenellen
Siitä Syttysi Sydängin
Kiivahaaksi Kiitoksihin.
Jos Köyhä Kohotetahan
Vielä rinnallen rikasten
Se Se Siitten Siunaukset
Toivoopi toden perästä
Siltä Herralta hyvältä
Jollon valmissa varoja.
Koska lapsi lahjan Saapi
Vaikka varsin vierahaalta
Rakkaus rakennetahan
Sytämmessä Syttyväinen
Hyppelee hyvällä mielin
Nauru Suuhun naksahtaapi
Sekä pokkoo polvillansa
Että nijaa niskoillansa
Ei ou lakista lukuva
Vaikka laskee lattijallen
Nöyryyttänsä näytteleepi
Vaikka paljo puuttuvaista,
Vielä itkeepi ilosta
Salasissa Saunoissansa.
Niin on lyhyt Lyytinenni
Kyllä Kastellut Kynänsä
Kyinäleillä Kylvön tehnyt
Itkun Kansa istuttanut
niitä nöyriä Sanoja
ehkä yksin Kertasia
Puuttuvaisia puheita
aivan lapsen lausunnoita.
Jospa Saisi Salamooni
Wielä Suomessa Sijansa
Tehdä vielä temppeliä
Sijonin muurit Sitova
Tehdä tunnon tuomijoita
Rotokollia raketa
Josta lapsetkin lukisi
Aivan Kielellä omalla
Asijansa arvovaasi
ajatella aikanansa.
Jospa ottais ongellansa
Paraat poimisi pikinat
Suomen Kielestä Sitoisi
Koko Kirjan Kiitettävän
Josta Saatasiin Sanoja
Sanan laskuja latoja.
Jospa orvoingin asija
Wielä pääsis päätöksehen
Että onnesta osansa
Saisi itkusta iloja.
Surullinen Suomen Kieli
Muilta anoopi apuva
Niinkuin Köyhä Kynnyksillä
Rukoilee Ja ruikuttaapi
Latinasta lainnan Saaha
eli ruotsista rukiita
Saksasta Samalla lailla
Weliltänsä vehnäsijä.
Että Saisi Särpimeksi
Makijampia muruja
Jolla pehmittäis petäisen
Wirvoittais vihavan leivän.
Oravalta on otettu
Aunuksessa aamijainen
Waan Se leipä ei lihoita
aivan Kyllin Kyndö miestä.
Kyllä aatra ansaihteepi
Kovat Kourat Kurkeheensa
Joka Soissa Suomalaisen
Tarvihtee tanakka olla
Kuin Se reunasta repiipi
ensin asian alullen
Siitä Sitten Siistimmästi
Murendeleepi muruja.
Asia on arvoisempi
Kuin mee Saatamme Sanova
Tuskin vanha Väinämöinen
Saapi Kylliksi Sanoja
Sitä vähemmän vähänen
Pieni Bengti piirustella
Ridaria rinnan päällen
Herroillemme herttasillen.
Toivonen Se toin tekeepi
Wielä puhuu puolestamme
Kirkastaapi Kiiltäväksi
Wielä ruunun ruhtinoitten.
Suomen Seura Se näkeepi
Kahteleepi Kauvemmaksi
Seuran Suurennus lasilla
Kiiltävällä Kiikarilla
Ylemmäksi ymmärtääpi
Wiroissansa viisahaasti
Aina uusia etuja
Walmistavat valdakunnan.
Jos Kieli Kerättäsihin
Paraat pandasiin pakinat
Suomen Kielestä Kerällen
Wiisahimmallen vinoilen,
Waikka alun aunuksesta
Kaikin puolin Karjalasta
Sitten Savoista Sanoja
Kaikki tyyni Kainuhusta
Ei Saaha Sanoja Kyllin
Kirjoitella Kiitoksia
Seuran Suurillen Suvuillen
Panna aika arvijota.
Kaukana Sanat Savoista
Kauvempana Karjalasta
Liekkö paljo pohjan puolla
Kajahtanut Kainuhuussa
Asijallen arvon panna
Seuran Seiniä raketa.
Kullalla pitäis Kuvata
Kaikki Seuran Seinä hirret
Panna muurit marmorista
Walvit vuo joista valova.
Olkoon Siunaus Sisällä
Wielä onni ulko puolla
aivan Joka askelessa
Onnen ohjat olka päillä.
Siunattu olkoon Sijanne
Myöskin maata pannessanne
Onnellinen myös unenne
Armo auki nostuvanne.
Siunauksen virrat vielä
Wuotakohon vaimoillenne
Satakohon Suuret lahjat
Lavijasti lapsillenne.
Olis ainetta enemmän
Waan ei aika myöten anna
Tällä Kerralla Kerätä
Eikä puheita punoja.
Jos Saisin Sanoja toiste
Panna Bangossa puheita
Kiiruhusti Kirjoittaisin
Kohta Kolmannen Sanani!
Punaisilla puustaveilla
Kuldasilla Kumppaleilla
Selityksen Selvän toisin
Wähäisistä värssyistäni.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.