Suomen suruisen kansan, ynnä Pohjan peräläisten, Waikia walitus-runo...
| Suomen suruisen kansan, ynnä Pohjan peräläisten, Waikia walitus-runo... Kirjoittanut Bartholdus Vhaël |
| Julkaistu alun perin 1714. Tämä teksti on vuonna 1800 painetusta lähteestä. |
Suomen suruisen Cansan /
Ynnä Pohjan Peräläisten /
Waikia
Walitus-Runo /
Alla waiwan waikeimman/
Wenäjän werisen Miecan /
Tygö
CARLEN Callihimman/
Ruotzin cuuluisan Cuningan/
Että Armonsa awaran Osotaisi omillensa/
Awun-ajan ajattelis / Alimmaist armahtelis /
Suruisesa Suomen Maasa.
Wuonna Armon aljettuwa / Tuhannen
Seitzemän Sadoin/ Cahden Seitzemän siwusa.
Runo Raudalla rakettu/
Präntättynä päällisexi/ Merckelildä mielisuosin.
[s. 3]CARLE Cuuluisin Cuningas/
Ruotzin Ruhtinas rohewa/
Tule Cullanen Cotia /
Ole terwe tultuansi /
Aiwan cauwan Caiwattua!
Ohoh! pitkä wijttä wuotta /
Wiel on Cuudes culumassa /
Paitzi palio endisitä.
Oho! aic’ aiwan ikäwä!
Cusas cundelit Hywäinen/
Cusa wirjä wijwyttelit?
Cuilla oudoilla ohilla?
Cuilla mailla mandereilla?
Mitä työnä? mikä syynnä?
Mitkä estehet edessä?
HErra wäellen wihainen/
Joca suuttui Suomen maalle/
Teki eron Perehesen /
Otti Pään/ jätti perehen/
Otti oudoillen omiltas/
Lyckäis Lännestä Itähän/
Teki Idästä ikäwät /
[s. 4]Orwo parcain odotella /
Isän maan Isää Jaloinda
Suomen Saaren Sangarita.
Ohoh mustat mure-päiwät!
Aica aiwan ihwan ikäwä!
Tule Callehin Cotihin/
Tuoppas Rauha tullesansi!
Jo on sitte jotki nähty /
Pahat päiwät pidettynä/
Caicki käätty mullin mallin/
Cuinsa jätit parwi parcas/
Jouduit joucostas erille /
Cuinsa tulet/ etsä tunne/
Paickoja oikein omixes /
Etkä maita manderexes.
Tule Cullanen Cotihin/
Tuoppas Rauha tullesansi!
Armas Aimoa Isändä/
Jo wieras waldana talosa/
Wäkiwallainen Wenäjä /
(Omba nijtä oudomatkin/
Tämä on tultu tundemahan)
Wieras werinen Wenäjä/
Jold' eij säily säätäkänä/
Eikä jää jywäistäkänä.
Paljastapi Peret parcas/
Nijn aiwan alastomaxi /
Tyhjäxi tyynni peräti;
[s. 5]Siellä on Lehmä siellä lammas/
Siellä on Härkä/ Hewoinen/
Wiepi waiwasten werahat/
Rijsupi ripattomaxi/
Aiwan perki paltahaxi.
Pahembi pelco perällä/
Ahdistapi alastoinna/
Huonehilda/ Hulahilda/
Talwiselle Taiwahalle /
Kylmähän Kynehtymähän/
Täst on wijsi wilustunnut/
Käpälänsä räpylänsä/
Pahoin peräti palellut/
Juuri jääxi jähtynynnä/
Heittänynnä huonon hengen.
Tule Cullanen Cotihin
Tuoppas Rauha tullesansi!
Taltehen on Werot wedetty/
Taltehemba miehet tehty /
Siellä on hucassa caicki:
Siellä on Wäwy/ siellä Weli/
Siellä Poijat parahimmat /
Omahaiset / Orpanatkin;
Yrjeltä yxi eleli/
Cuoli cohta lähdettyä;
Toinen Wankina Wenäjän/
Colmasi contti cotihin/
Riwo Rammaxi ricottu:
[s. 6]Lapset caulasa catalan /
Eipä Einettä etehen /
Kelwanne tuo keximähän.
Taassa waiwanen wanaha/
Hyräelen hyljättynä /
Pyydän aicahan Perettä.
Wielä nuo tuossa kituis[i]t
Jol eij weisi wenäjällen
Orwoja/ omilta mailta/
Pirtti parasta pacottais
Waiwaisia wankixensa/
Wankinansa waipumahan/
Usconsa unohtamahan/
Tyhmäxi tunnossa Jumalan/
Paatumahan Pacanoixi.
Näin on käynynnä kätehen/
Sorkeitten Suomen Miesten/
Miesten/naisten/neitten nuorten/
Kapalossa canneltawan.
Armot tulcohot Jumalan/
Suomi paran Surkeutta!
Carle Callehin Cuningas/
Tule Cullanen Cotihin/
Ehdi Armas apuhunne!
Ett’ edes sikiä jäisi
Ihmisiä Ilkiältä/
Ennen cuin caicki cadotti/
Tule Cullanen cotihin/
Tämä tila tietämähän/
[s. 7]Wieras werinen Wenäjä/
Aiwan armotoin Isäntä/
Eipä heitä henkiäkän/
Eikä salli cohta cuolla /
Yhden yrmi / toisen talloi /
Nuora colmannen curisti;
Yhden pilais / toisen palwais/
Mitkä catcoi corennoissa/
Cowin jännitti Jäsenet/
Ortten wälillä wenytti.
Wielä on wähäinen tässä/
Pani tehden pahemmatki.
Tulella on jälki kipeä /
Paha waiwa Walkialla.
Tällä waiwais waiwaisia/
Ylön ylpiä Wenäjä /
Cumoi curjat Hijlistolle/
Paistumahan / palamahan /
Sijnä kiwisti kidutti /
Eipä Armoja awuxi /
Ennättännyt ehtimähän.
Wielä lijckuwi Wereni /
Wielä käypi carwalleni /
Cuinma muistan muutamata/
Mucomista monestaki:
Waimo oli waiwainen wahwa/
Parahallen paksu Watza:
Joutui onnetoin käsihin /
[s. 8]Pantihinpa palamahan /
Ei ehtineet Armot awuxi /
Ehkä raucka rucoeli /
Tulen tuiman tehoitessa /
Piti parut surkiatki.
Tuota tehtihin tekoa /
Paistettihin Paisticasta /
Jonnacka Poica Powesta
Putcahtipa Permantohon.
Cuolit cahtena molemmin.
Cultia näin kysellähän /
Haetahan Hopeita.
Cuca ne caicki saneli /
Puhui täysin puoletcana?
Eipä jos Suuta satakin
Kieltä kymmentä enämpi.
Näillä on päiwillä Perehes /
Ahdistetyt alimmaises.
Carle cullanen Cuningas
Eikö jo sylky Sydämmes /
Mene mieles surkiaxi?
Tule Cuuluisa cotihin /
Ehdi waiwaisten etehen /
Nouse apuhun Nojoxi /
Tulihinsi / Taulohinsi /
Häädä häijy Wihamiesti /
HERra Sullen häätäköhön /
Omin Courin caatacohon /
Cowan cankian Wenäjän!
[s. 9]Wielämä Weroni wetäisin /
Huhdin Halmehin hakisin /
Kiwin Kirwehin cokisin /
Antaisimma ainoani /
Jossa tulisit cotihin /
Rauhan toiwo rackahimman.
Emmä wannois/ em̄ä wainois/
Emmä juopuisi enämpi /
Emmä pahoja puhuisi /
Emmä tyhmiä tekisi;
Mutta pelwosa Jumalan /
Mutta mielensä mucahan /
Carttaisimma cartettawat /
Tietyn tahtonsi tekisin.
Ettei Cullanen Cuningas
Enä catoais cotoa /
Menis mailta matcahansa /
Eikä werinen Wenäjä
Tulis wasta wallan päälle/
Witzaxi Jumalan wihan /
Synnin palcaxi pahaxi.
Carle cuuluisin Cuningas /
Ruotzin Ruhtinas rohewa /
Tule Cullanen cotihin /
Ole terwet tultuansi /
Tuoppas Rauha tullesansi.