Ennen ja nyt (Soini)

Wikiaineistosta
Ennen ja nyt.

Kirjoittanut Lauri Soini


Seutua monta maastamme,
Saloista, saaristoista,
Muistoisaa löytyy kansamme
Tuimista taisteloista.
Ois paljon niitä laskien,
Nyt käyn mä Kärnäkoskellen.
Niin synkkä muuri seisoopi
Nyt muistonamme siellä,
On moni urho kansani
Siell’ kuollut ilomiellä.
He meidän eestä kuolivat,
Nuo rauniot sen kertovat.
Pien puro juoksee rauhassa
Pensaitten katvehessa,
Se tuimemmassa vauhdissa
On isäin hurmehessa
Virrannut miekkain huiskaissa
Ja surmanuolten tuiskaissa.
Kauniina kukkii seutu nyt,
Lehdistö lemuaapi,
Pensaat on puron peittänyt,
Siivekkäät sirkuttaapi, –
Nyt luonto juhlii, leikkii vaan,
Kuin totta ei ois ollutkaan.
Mut urhotkin nuo rauhassa,
Miekkoiset miehet maamme
Jo nauttii rauhaa haudassa,
Me, me nyt vuoron saamme;
Mut pois me miekat hyljätään
Ja valonvoimin rynnätään.

Kärnäkoskella 1892.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.