Illat

Illat. Kirjoittanut Katri Vala

1.

(Hiljainen, surullinen ilta.)

Hämärä painoi.

Mikään ei jaksanut liikkua.

Pieni lintu nyyhkytti lapsellisesti.

Se ei tahtonut saada unta.

Siltä oli joku kuollut.

Lehtiä putosi.

Katsoin kuuta:

se oli aivan valkoinen ja hyvin kapea.

2.

(Ihana, surullinen ilta.)

Vedessä oli himmeä, kultainen viiru.

Auringon pyöreä reuna painui alas.

Kukat sulkeutuivat.

Maa tuoksui raukeasti.

Ohut, sinipunainen hämy suuteli silmiäni.

Suuria, sametinmustia perhosia

putosi kuolleina maahan!

3.

(Kevätilta.)

Istuin hiljaa kivellä.

Vuokko värisi jalkaini juuressa.

Lännestä hohti vielä opaalinkeltainen valo,

mutta puitten alla oli jo aivan sinistä.

Ilma oli kiihkeää, makeaa ja raskasta.

Taivas ja maa tihkuivat hunajaa,

pakahduttavaa houretta.

Kasvit ja eläimet värisivät.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.