Katoolinen Pyhäkertomus

Katoolinen Pyhäkertomus. Kirjoittanut anonyymi

Tällä maalla vielä ollessansa,

Ulko-arvoltansa alhaisena,

Herramme Vapahtaja rakasti

Autuudesta kansansa keralla

Teillä ja torilla tutkistella,

Sillä taivahan avaran alla

Väljä on ja kaunis keskustella.

Näissä hän pyhiltä huuliltansa

Vuodatti suloisia sanoja

Nuhdellen ja neuvoen, ja näin hän

Teki temppelin joka torista.

Vaan opetuslapsistai olj monta,

Jotka ei alussa voineet aina

Tajuta sanojen tarkoitusta;

Tällöin hän opetti osviitoilla,

Esimerkillä ja vertauksilla.

Näin vaeltaissansa heidän kanssa

Kerran pientä kaupunkia kohti

Vilahti hänelle tieltä silmään

Poikki katkennut hevosen kenkä.

Ja hän sanoi siinä Pietarille:

”Ota, Pietari, ylös tuo rauta!”

Pietari, ajatuksissa astuin

Maallisesta vallan voitannasta,

Halvaksi hevosen kengän katsoi,

Ja kuin s’ ei kuninkaan kruunu ollut

Eikä voiman valtikka, niin ei hän

Ruumistaan ruvennut kumistamaan,

Astui vaan eteenpäin, eikä ollut

Käskemistä kuulevinansakaan.

Pitkämielisyydessään hänehen

Herra ei vihastunut, vaan itse

Kengän kappaleen ylös kohotti,

Eikä sen enempätä sanonut.

Sitten kaupunkihin tultuansa

Poikkesi hän seppien pajahan

Ja sepille sinne möi sen raudan

Kolmesta kupari-penningistä.

Sivu kauppiasten kulkeissansa

Osti siit’ omenan kauppiaalta

Kirsikoita kypsiä sen verran,

Minkä kolmella rahalla saapi,

Ja heti hihansa pohjukkahan

Ne tapaansa myöten tarkoin kätki.

Siitä pois nyt toisen portin kautta

Läksi hän opetuslapsinensa

Talotonta tietä kankahalla

Aukealla astumahan, joss’ ei

Pientäkään pimento-puuta ollut.

Päivä-paiste kiihtyi helteheksi

Ja janossaan oisi paljonkin nyt

Maksanut vedestä matkalainen.

Toisia edellä astuissansa

Herra heittävi salaa hihastaan

Tällä tiellä kirsimarjan maahan.

Pietaripa, marjan nähtyänsä

Nöyrästi kumartui, nokkasi sen

Suuhunsa nyt aivan sukkelasti.

Vähän matkan päässä laski Herra

Toisen kirsikan kädestään maahan,

Jonka taas kumartuin Pietar’ otti.

Hyvän aikaa näin nyt häntä Herra

Kumarrutti kirsimarjain tähden,

Ja myhähtämättä viimein virkkoi:

”Aioissa jos oisit valpas ollut,

Vaivalla vähemmäll’ oisit päässyt;

Ken vähää hyvää vähäksynevi,

Vähemmästä vaivaa nähdä saapi.”

A. O[ksanen].

Lähde: Suomettaren Lisälehti 24.3.1854.