Laki valtion viran tai pysyväisen toimen haltijain nimittämiskirjoista sekä heidän oikeudestaan pysyä virassaan tai toimessaan
Suomen asetuskokoelma 202/1926.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
Sille, joka nimitetään valtion virkaan tai pysyväiseen toimeen, annetaan nimittämiskirjana avoin kirje, valtakirja tai toimikirja.
Asetuksella säädetään, mikä nimittämiskirja kuhunkin virkaan tai toimeen on annettava, ottamalla huomioon:
1) että avoin kirje voidaan antaa ainoastaan sellaiseen virkaan, jonka tasavallan presidentti täyttää, ja että armeijan ja laivaston upseerinvirkaan aina annetaan avoin kirje;
2) että valtakirja on annettava
korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja hovioikeuden presidentin ja jäsenen sekä sotaylioikeuden puheenjohtajan ja sotaylituomarin, niin myös muuhun tuomarin virkaan, jonka tasavallan presidentti täyttää;
Helsingin yliopiston professorin ja ylikirjastonhoitajan sekä teknillisen korkeakoulun professorin virkaan;
evankelis-luterilaisen kirkon virkaan;
keskusviraston jäsenen sekä valtioneuvoston, oikeuskanslerinviraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijän virkaan, ulkoasiainministeriön esittelijöitä lukuunottamatta, mikäli virka on tasavallan presidentin täytettävä;
virkaan, jonka valtioneuvosto, oikeuskansleri, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus tai muu viranomainen täyttää, kun virka on tuomarinvirka taikka virkaehdotuksen nojalla täytettävä; sekä
yleensä, kun virasta tai toimesta on peruspalkka, ellei virka tai toimi ole senlaatuinen, kuin 3) kohdassa sanotaan; ja
3) että toimikirja on annettava poliisimestarin- ja muuhun poliisintoimeen sekä muihinkin sellaisiin virkoihin tai toimiin, joiden haltijain tulee, viran tai toimen laadun vuoksi, olla valtion erityisen tarkkailun ja määräämisvallan alaisina.
Suomen Pankin viran tai toimen haltijoille annettavista nimittämiskirjoista on erikseen säädetty.
Sitä, jolle nimittämiskirjana on annettu avoin kirje tai valtakirja, kutsutaan jäljempänä tässä laissa viran haltijaksi, sitä taas, jolle nimittämiskirjana on annettu toimikirja, pysyväisen toimen haltijaksi.
Viran haltijan, jolla virkaan on avoin kirje, voi tasavallan presidentti vapauttaa virasta, kun yleinen etu sitä vaatii.
Viran haltija, jolla virkaan on valtakirja, voidaan laillisen tutkimuksen ja tuomion nojalla taikka, ellei virka ole tuomarinvirka, jäljempänä säädetyin kurinpitotoimin panna viralta.
Toimikirjan saanut voidaan toimestaan vapauttaa, kun harkitaan syytä siihen olevan tahi panna viralta, niinkuin 6 §:ssä on muun kuin tuomarinviran haltijan viraltapanosta säädetty.
Viran tai pysyväisen toimen haltija olkoon, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, täyttäessään kuusikymmentäviisi vuotta velvollinen eroamaan virastaan tai toimestaan. Nimittävän viranomaisen esityksestä voi valtioneuvosto, milloin siihen on erikoisia syitä, hänet kuitenkin virassa tai toimessa edelleen pysyttää, mutta ei yli seitsemänkymmenen vuoden iän, ellei sitä yleisen edun kannalta katsota suotavaksi. Jos viran haltija on tasavallan presidentin tai valtioneuvoston nimitettävä, on tällainen esitys asianomaisen ministerin sekä, milloin viran haltija on yliopiston professori tai ylikirjastonhoitaja, kanslerin tehtävä. Esitys on tehtävä viimeistään kolmea kuukautta ennen, kuin viran tai toimen haltija saavuttaa eroamisiän sekä ennen tämän ajan päättymistä ratkaistava.
Tuomarinviran haltija olkoon velvollinen eroamaan täyttäessänsä seitsemänkymmentä vuotta.
Siitä, missä iässä armeijan ja laivaston upseeri on velvollinen eroamaan virastaan, säädetään asetuksella.
Asetuksella voidaan myös säätää, että määrätyn laatuisten pysyväisten tointen haltijat ovat velvolliset eroamaan toimestaan aikaisemmin kuin 1 momentissa on määrätty; älköön eroamisikää kuitenkaan määrättäkö viittäkymmentä vuotta varhaisemmaksi.
Jollei viran tai pysyväisen toimen haltija, saavuttaessaan eroamista varten määrätyn iän, ole pyytänyt eroa, annettakoon hänelle hakemuksetta erokirja.
Jos valtakirjalla virkaan asetettu viran haltija ruumiinvian taikka vähentyneiden ruumiin- tai sielunvoimien vuoksi on menettänyt työkykynsä, on hänen erottava virastaan, vaikka hän ikänsä vuoksi vielä ei olisikaan velvollinen eroamaan. Ellei hän kehoituksesta eroa, vapautettakoon hänet virasta, niinkuin jäljempänä säädetään.
Jos virka on tuomarinvirka, on vaatimusta viran haltijan velvoittamisesta eroamaan ajettava siinä tuomioistuimessa, jossa viran haltijaa syytetään virkarikoksesta.
Viran tai pysyväisen toimen haltijaa älköön ilman omaa suostumustaan siirrettäkö toiseen virkaan tai pysyväiseen toimeen, ellei sellainen siirto aiheudu viran uudestaanjärjestämisestä tai ole erityisten säännösten nojalla sallittu taikka sitä vastedes viran haltijaan nähden lailla ja pysyväisen toimen haltijaan nähden asetuksella sallita.
Jos viran tai pysyväisen toimen haltija on ruumiinvamman tai sairauden johdosta käynyt pysyväisesti kykenemättömäksi hoitamaan virkaansa tai tointansa, voidaan hänet siirtää toiseen virkaan tai pysyväiseen toimeen, jota hänet havaitaan kykeneväksi hoitamaan.
Puolustusministeriössä palvelevien upseerien sekä puolustuslaitoksen ja ulkoasiainhallinnon palveluksessa olevien viran tai pysyväisen toimen haltijain velvollisuudesta siirtyä toiseen virkaan tai toimeen tahi toista virkaa tai tointa hoitamaan olkoon voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.
Tuomarinviran haltijan siirtämisestä toiseen virkaan säädetään hallitusmuodossa.
Tässä laissa säädettyä kurinpitomenettelyä noudattaen voidaan valtakirjalla muuhun kuin tuomarinvirkaan asetettu viran haltija panna viralta, kun hän toiminnallaan tai käyttäytymisellään virassa tai sen ulkopuolella tahi virkatehtäviensä laiminlyömisellä on osoittanut, ettei hän ansaitse sitä luottamusta tai kunnioitusta, jota hänen asemansa valtion viran haltijana edellyttää.
Kysymyksen valtakirjalla virkaan asetetun viran haltijan viraltapanosta kurinpitotoimin tahi hänen vapauttamisestaan virasta tai siirtämisestään toiseen virkaan nostaa ja asian käsittelee se viranomainen, joka nimittää viran haltijan, tai, milloin nimittämisoikeus on jonkun ministeriön osaston tai keskusviraston alaisella viranomaisella taikka keskusviraston jäsenellä, sama osasto tai keskusvirasto. Tasavallan presidentin nimittämiin viran haltijoihin nähden, yliopiston professoreita ja ylikirjastonhoitajaa lukuunottamatta, käyttää tätä valtaa valtioneuvosto sekä yliopiston professoreihin ja muihin yliopistoviran haltijoihin nähden sen pieni konsistori, kuitenkin niin, että yliopiston professorin ja muun yliopistoviran haltijan viraltapano kuuluu yliopiston kanslerille.
Milloin kysymys nostetaan viran haltijan viraltapanosta kurinpitotoimin, toimittakoon virastoon asetettu virallinen syyttäjä tahi, jos sellaista ei ole, oikeuskanslerin määräämä muu pätevä henkilö tutkimuksen asiasta ja ajakoon siitä aiheutuvaa vaatimusta viran haltijaa vastaan. Valtioneuvostossa ajaa vaatimusta oikeuskansleri.
Jos viran haltijaa vastaan on pantu vireille kurinpitomenettely, on hänelle varattava tilaisuus kirjallisen selityksen antamiseen. Milloin asian selvittämistä varten vaaditaan todistajankuulustelua, toimitettakoon tämä siinä yleisessä tuomioistuimessa, missä se soveliaimmin voi tapahtua, taikka, kun asia on yliopiston pienen konsistorin käsiteltävänä, myöskin siinä. Todistajankuulusteluun on viran haltija kutsuttava.
Milloin tarpeelliseksi havaitaan, kutsuttakoon viran haltija suulliseen kuulusteluun. Hänen poissaolonsa ilman laillista syytä älköön kuitenkaan estäkö asian ratkaisua.
Ellei viran haltijaa voida tavata sen vuoksi, että hänen olinpaikkansa on tuntematon, tahi jos hän ilman lupaa oleskelee ulkomailla, määrättäköön laillisessa järjestyksessä uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan.
Ellei viraltapanoa tarkoittavaa kurinpitomenettelyä ole pantu vireille neljän kuukauden kuluessa siitä, kuin se seikka, joka olisi voinut aiheuttaa tällaisen menettelyn, tuli asianomaisen viranomaisen tietoon, katsottakoon asian rauenneen.
Milloin viraltapanoa tarkoittava kurinpitomenettely on pantu vireille, voi se viranomainen, jonka asiana on viran haltijan nimittäminen, pidättää hänet virantoimituksesta siksi aikaa, kuin kurinpitomenettely jatkuu. Tasavallan presidentin nimittämiin viran haltijoihin nähden, yliopiston professoreja ja ylikirjastonhoitajaa lukuunottamatta, käyttää kuitenkin tätä oikeutta valtioneuvosto sekä yliopiston professoreihin ja muihin yliopistoviran haltijoihin nähden sen kansleri. Jos viran haltija on julistettu viralta pannuksi, on hänet heti pidätettävä virantoimituksesta.
Päätös viran haltijan pidättämisestä virantoimituksesta tulee noudatettavaksi siitä tehdystä valituksesta huolimatta.
Niissä tapauksissa, jotka 1 momentissa mainitaan, olkoon virasta pidätetyllä viran haltijalla oikeus kantaa palkkauksensa, ellei osaa siitä, enintään puolta varsinaisesta palkkauksesta ynnä 29 päivänä joulukuuta 1923 valtion viroista tai toimista suoritettavan palkkauksen perusteista annetun lain 10 §:ssä mainittuja etuja, pidätetä viran hoitoa varten. Jos viran haltija julistetaan vapaaksi syytteestä, on varsinaisesta palkkauksesta pidätetty osa hänelle annettava.
Mitä tässä pykälässä edellä on säädetty, olkoon voimassa myöskin, milloin muun kuin tuomarin viran tai pysyväisen toimen haltijaa yleisessä tuomioistuimessa taikka sotatuomioistuimessa tai muuta kuin tässä laissa säädettyä kurinpitomenettelyä noudattaen syytetään rikoksesta tai milloin viran tai toimen haltija sellaisesta epäiltynä on tutkimuksen alaisena.
Todistajanpalkkioiden suorittamisesta valtion varoista voimassa olevia säännöksiä noudatettakoon myöskin tähän lakiin perustuvassa kurinpitomenettelyssä.
Sillä aikaa kuin viran haltijaa vastaan on vireillä syyte yleisessä tuomioistuimessa tai sotatuomioistuimessa, älköön häntä vastaan samasta syystä aloitettako kurinpitomenettelyä.
Jos kurinpitomenettelyn aikana nostetaan yleisessä tuomioistuimessa tai sotatuomioistuimessa syyte saman syyn johdosta, joka on aiheuttanut kurinpitomenettelyn, on kurinpitomenettely keskeytettävä siksi aikaa, kuin syyte on vireillä.
Ellei niissä tapauksissa, jotka 1 ja 2 momentissa mainitaan, kurinpitomenettelyä ole pantu vireille tai jatkettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kuin tuomioistuimen päätös on saanut lainvoiman, raukeaa oikeus sen vireillepanemiseen tai jatkamiseen.
Jos tuomioistuin on vapauttanut viran haltijan syytteestä, älköön kurinpitomenettelyä pantako vireille tai jatkettako samasta syystä muutoin kuin sellaisen seikan nojalla, jota ei ole katsottava rikokseksi, mutta joka kuitenkin 6 §:n mukaan voi aiheuttaa viran haltijan viraltapanon.
Viran haltijan viraltapano kurinpitotoimin ei estä panemasta häntä syytteeseen yleisessä tuomioistuimessa tai sotatuomioistuimessa.
Virkavirheeseen perustuva korvausvaatimus tehtäköön asianomaisessa tuomioistuimessa siitä kurinpitomenettelystä riippumatta, joka tämän lain mukaan pannaan viran haltijaa vastaan vireille.
Jos 5 §:n 1 tai 2 momentin perusteella toiseen virkaan tai pysyväiseen toimeen siirretyn viran tai toimen haltijan varsinainen palkkaus siitä on pienempi kuin hänen entisestä virastaan tai toimestaan, on erotus hänelle suoritettava henkilökohtaisena palkkauksen lisänä, ellei erittäin ole toisin säädetty tai vastedes toisin säädetä. Jos hänen toiseen virkaan tai toimeen siirtymisen vuoksi on muutettava toiselle paikkakunnalle, ovat tarpeelliset muuttokustannukset hänelle korvattavat. Sama olkoon laki puolustusministeriössä palveleviin upseereihin sekä puolustuslaitoksen palveluksessa oleviin viran tai pysyväisen toimen haltijoihin nähden, ellei siitä toisin säädetä.
Ulkoasiainhallinnon palveluksessa olevista viran tai pysyväisen toimen haltijoista olkoon voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.
Viran tai pysyväisen toimen haltijan oikeudesta eläkkeeseen, kun hänet 2 §:n 1 tai 3 momentin taikka 4 §:n nojalla on virasta vapautettu taikka 2 §:n 3 momentin tahi 6 §:n nojalla pantu viralta, on säädetty 30 päivänä joulukuuta 1924 annetussa laissa valtion viran tai toimen haltijan oikeudesta eläkkeeseen; ja olkoon sen eläkeoikeudesta, joka 2 §:n 3 momentin nojalla on vapautettu toimestaan, voimassa, mitä juuri mainitun lain 11 §:ssä on säädetty.
Viran tai pysyväisen toimen haltijan viraltapano tai virasta vapauttaminen ei vaikuta lesken ja lasten oikeuksiin.
Tähän lakiin perustuvassa kurinpitoasiassa, niin myös 4 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa annetusta päätöksestä voidaan kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksisaamisesta valittaa virkaylioikeuteen. Valitusta ei kuitenkaan saa tehdä korkeimman oikeuden eikä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä.
Virkaylioikeudessa, jonka toimipaikkana on maan pääkaupunki, on viisi jäsentä, joista vähintään kolmen tulee olla lainoppineita. Jäsenet määrää tasavallan presidentti viideksi vuodeksi, jona aikana määräys voidaan peruuttaa ainoastaan pyynnöstä. Syyttäjän määrää valtioneuvosto samaksi ajaksi, kuin jäsenet määrätään.
Virkaylioikeus on tuomionvoipa kolmijäsenisenä, joista jäsenistä kahden tulee olla lainoppineita. Puhetta johtaa se jäsenistä, jonka tasavallan presidentti on siihen määrännyt, ja hänen estettynä ollessaan vanhin lainoppinut jäsen.
Pysyväisen toimen haltijan vapauttaa toimestaan, ellei lailla tai asetuksella ole toisin säädetty, se viranomainen, joka hänet on toimeen nimittänyt.
Tämän lain säännöksiä on soveltuvilta osin noudatettava muunkin kuin valtion viran tai toimen haltijaan nähden, jos valtion viranomainen on sellaisen viran tai toimen haltijan nimittänyt tai ollut nimittämisessä osallisena.
Sama olkoon laki sellaiseen viran tai toimen haltijaan nähden, jonka eduskunnan pankkivaltuusmiehet tai Suomen Pankin johtokunta on virkaan tai toimeen nimittänyt, mikäli ei Suomen Pankin ohjesäännössä toisin säädetä.
Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että, milloin syytä siihen on, tässä laissa mainittuihin kurinpitotoimiin ryhdytään.
Asiain käsittelyssä virkaylioikeudessa on noudatettava laillista oikeudenkäyntijärjestystä.
Virkaylioikeuden on, vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet asianhaarat, vakaumuksensa mukaan päätettävä, mitä asiassa on todeksi katsottava.
Tämän lain säännökset eivät koske:
viran tai pysyväisen toimen haltijoita, jotka ovat asetetut sopimuksen perusteella, ellei niitä sopimuksella ole ulotettu sellaista viran tai toimen haltijaa koskeviksi;
1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun työsopimuslain mukaisesti valtion palvelukseen otettuja henkilöitä;
viran haltijoita, jotka ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolain alaiset, paitsi mitä tulee 1 §:ssä säädetyn nimittämiskirjan antamiseen.
Tämän lain täytäntöönpanoa ja soveltamista varten tarpeelliset säännökset annetaan asetuksella.
Tällä lailla ei muuteta, mitä säädetään 19 päivänä joulukuuta 1922 annetussa laissa virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka lakkautetaan.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1926, ja on sitä sovellettava myöskin lain voimaantullessa virassa tai toimessa oleviin.
Viran tai pysyväisen toimen haltijaan nähden, joka tämän lain tullessa voimaan on saavuttanut eroamisiän tai saavuttaa sen lyhyemmän ajan kuin kolmen kuukauden kuluessa lain voimaan tulemisesta, voidaan 3 §:ssä mainittu esitys valtioneuvostolle tehdä kuukauden kuluessa lain voimaan tulemisesta. Erokirjaa älköön sille, johon nähden tällainen esitys on tehty, annettako, ennen kuin kuukauden kuluttua siitä, kuin esitys on ratkaistu.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 1926.