Niin syvästi särki se äidin mieltä

Niin syvästi särki se äidin mieltä. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun lapsonen taisteli tuskissaan,

kun usko murtui ja toivo sammui

ja kun ei apua kuulunutkaan.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun kelmeni lapsonen kärsinyt,

kun silmät sammui, ja kuolon suuruus

ja kuolon rauha niiss’ oli nyt.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun kellot soivat niin kumeaan,

kun lähtövirttä jo veisattihin

ja lapsonen vietiin povehen maan.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun lapsonen maahan laskettiin,

kun kodin kaunistus, kansan toivo

maan mustahan povehen mullattiin.

Niin syvästi särki se äidin mieltä,

kun koti oli kolkko ja autio,

kun äidin ylpeys, ilo, turva

maan mustassa mullassa makasi jo.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.