tämä nyt ensi kertaa tapahtunut, että yksinäinen nainen lapsen sai. Vai olisiko nuori äiti huomannut, että Eerikin ja Kaarina Maununtyttären tarina oli lopullisesti pilalla, kun poika ei ollut terve?
Niin nyt kuitenkin tämä hiljaisesti ja vaivaisesti potkiva Eerikki jäi yksin maailmaan, ja muutaman vuoden perästä hänestä tuli Ieri, jolla nimellä hänet sitten tunnettiin halki verraten lyhyen elämänsä.
Poika joutui jo pienestä pitäen huudolle, viereksi renkien kanssa milloin minkin tuvan nurkissa, sai välistä luudan varvusta iän ja pituuden mukana tasaisesti kehittyvän kyttyrän alle, mutta ei sittenkään oppinut kunnolliselle työlle. Ieristä oli tullut niitä ihmisiä, joiden järki ja ruumis ovat yhtä heikkoja. Ei hänessä tosin pitänyt olla mitään perintävikaa, sillä äiti oli ollut nuori ja terve, ja voimiltaan vauraaltahan tuo sekin tukkilainen oli näyttänyt, vaikka mikäpä ne liikkuvat souvarit toisekseen tietää, jos mitä salaisia vikoja ruumiissaan ja veressään kuljettanevat. Ja lie äitikin kukaties sisällään suurtakin surua kantanut, kun oli näin käynyt nuorella iällä.
Mistäpä sen nyt selvän otti, mutta kovin Ieri oli kaitaluinen, ja kyttyrä kasvoi kuin pyramiidin pienoiskuva selkään, ja rinnan puolelle muodostui niinikään sellainen pyöreä koroitus. Hänen kasvonsa rakentuivat vähän kaasunaamaria muistuttaviksi, kummallisesti huipentuviksi, joista suu aukeni suurena ja ammottavana kuin vanhan epäjumalan kita. Kooltaankin hän jäi säännöllisesti kasvavaa poikaa matalammaksi, joten tuntui jokseenkin32
