Tätä sivua ei ole oikoluettu
Kiiruhtaapi kiiruhusti
Ilomielin katsomahan
Voittoa vakaisen Herran.
Kuin oli saattanut surulla,
Murhevaattein maahan vienyt,
Jällen tullessa takaisin
Vastaan ottaapi ilolla.
Sanan saattaja Jumalan
Enkeli edestuleepi,
Alasastui taivahasta,
Otti pois kiven ovelta,
Paaden poijes vierittääpi,
Jätti paikan paljahaksi;
Repesi sinetti rikki,
Murtui merkki juutalaisten.
Itse päälle istuneepi
Kirkkahassa kunniassa,
Jonk' olit kasvot katsannolta
Pitkäisen tulipunaiset,
Valkeimmat vaattehetkin
Paljon lunta puhtahammat.
Maa järisi mielellänsä,
Vuoret hyppäsit ilosta.
Pahat vartiat vapisit
Nähtyä nämät asiat;
Pääsit keihähät kädestä,
