Unhoittumaton

Wikiaineistosta
Unhoittumaton.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Hän istui ikkunan luona,
Oli kukkanen rinnassaan,
Ja koite jo alkavan aamun
Ihanoi hänen poskusiaan.
Sinisilmät tyynenä vuoroin
Hän kauvas maahan loi
Ja vuoroin aamunkoihin,
Mi purppurataan taas toi.
Puutarhan tuoksuva tuuli,
Mi lens yli kukkaisten,
Sai suukkosen suikata hälle
Ja lähteä riemuiten.
Hän hetkisen istui siinä,
Tuo armainen sulosuu,
Mut katseistaan yhä mulle
Säde säihkyvä uudistuu.
Vaikk’ kulkisin myrskyn yössä
Yli aaltojen vaahtoavain,
Tämän aamun lapsosen piirteet,
Yhä piilevät rinnassain.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.