Vanha Virsi, N:o 318

Vanha Virsi, N:o 318 Kirjoittanut anonyymi

Virren sanoittajan on arveltu olleen Israel Kolmodin, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan oikeaksi eikä vääräksi.^[1].

1.

Jo joutuu armas aika,

Ja suvi suloinen;

Kaunistuu joka paikka

Ruohoinen, viljoinen.

Kui meitä lähemmäksi

Aurinko lähenee,

Kuollostaan eläväksi

Taas luonto virkenee.

2.

Ihanat niityn-sarat.

Ja laihot laaksojen,

Ylpiät yrttitarhat

Puinen viheriäisten,

Ne meille muistuttavat

Hyvyyttä Jumalan,

Kuin kaikki nähdä saavat

Vuon alla ainian.

3.

Kauniilla äänillänsä

Laulaavat lintuiset,

Eikö myös kielillänsä

Laulaisit ihmiset? –

Sielumme vakavasti

Kiitelkööt Jumalaa,

Kuin kaitsee armiasti,

Iloittaa kerralla.

4.

O Jesu Kriste jalo,

Riemumme, turvamme,

Paistava, kirkas valo!

Hautele rintamme.

Ja meitä uudistele

Rakkauven lemmelläs,

Pois vaivat vierittele

Meistä Sun kädelläs.

5.

Sä kaunis, kukoistava

Saronin kukkainen,

Sielumme aina avaa

Hyville avuillen;

Suo armostas Sionin

Kasteella kastettaa,

Kuin ruusu Libanonin

Hyvälle hajahtaa.

6.

Suo maan ja meren kantaa

Kasvuja tarpeeksi,

Ja niitä meille antaa

Vuon alla eineeksi;

Ravitse runsahasti

Pyhällä sanallas:

Sitä me hartaammasti

Anomme armostas.

Lähde: Kuopion Hippakunnan Sanomia 23.7.1859.

Lisätyt viitteet

1. Tauno Väinölä: 571 Jo joutui armas aika. Taustaa Viitattu 18.4.2019.

Aiheesta muualla

• Nuotit ruotsinkielisessä Wikiaineistossa: Den blomstertid nu kommer (1929).
• Nuotit virsikirjassa: 571 Jo joutui armas aika Virsikirja.fi-palvelussa.