»Mun onneni!»

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
»Mun onneni!»

Kirjoittanut Friedrich Nietzsche


San Marcon kyyhkyt näen jälleen: helle
puol’ päivän torillani värisee.
Teen jouten lauluja, ne siniselle
taivaalle niinkuin kyyhkyt leijailee –
    ja palaa luokseni,
viel’ yhden soinnun solmin lentimelle
    – oi onneni!
Oi taivaankansi, sinisilkki-pielin
mi kaarrat kaupunkia kirjavaa,
sua rakastan ja pelkään kademielin...
sun sieluas mun sieluin janoaa!
    En siitä luopuisi
kai koskaan? – Ei, siit’ emme haasta kielin!
    – oi onneni!
Sa torni tuima, jalopeura-innoin
mi nouset, sota syntysi on syy!
Soi laulus torin yllä malmirinnoin – :
sen herra olet, sen accent aigu.
    Jos jäisin luoksesi,
mun piirittäisit hennoin pilvilinnoin...
    – oi onneni!
Ei lankee varjot vielä, soitto poista,
siks kunnes saapuu tumma, lauha yö!
Ei säveleet oo päivän, viel’ ei loista
korujen kulta-purppurainen vyö,
    on aikaa kylliksi
viel’ laulaa yksinäisyys-unelmoista
    – oi onneni!

Suom. Aarni Kouta.


Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.