»Myrskylinnun» laulajalle
| »Myrskylinnun» laulajalle. Kasimir Leinolle, 50-vuotiaalle. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Kun mylvi myrsky ja laine lauloi
- ja rantaan loiskivat kevätveet
- ja yli aaltojen ilmain halki
- soi myrskylintujen säveleet,
- niin laajoiks aukeni taivaan rannat,
- maa kaikki nuortui ja norjistui,
- ja päivän kultia kukkuroillaan
- mert’ aavaa päin runopursi ui.
- Mi riemu päästä noin päivää kohti
- ja vetten leikkihin väljempäin!
- Kun taivaan tannerta tuulet pyyhkii
- ja sarjat pilvien kiitäväin,
- mi lumo laulajan mielen täyttää
- ja elon usko ja uskallus!
- Ja illan seesteessä eteen nousee
- maan kauniin, kaukaisen kangastus.
- – – –
- On suvi mennyt, on saanut syksy,
- jäänriitta rannoilla helisee.
- Ja talven ankeus mieleen astuu
- ja rantaa laulajat astelee.
- Niin uhkaavaiset on taivaan ääret
- ja pihat pilvein niin kolkot taas,
- ja miehet nuoret syysmyrskyin alta
- runopurtta monta jo maalle kaas.
- Syyssuku nuori nyt rantaa astuu,
- on sillä mielessä talvi vain:
- vaan kevään laulajan silmä seestyy:
- »mä kevätmyrskyjä mennä sain!
- Ol’ ilo laskea ulapoille,
- kun liian ahtaaksi kävi maa!
- – se muisto syksynkin murheen alta
- kuin valo auringon vapahtaa!»
Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.