»Omnia mea mecum porto»

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
»Omnia mea mecum porto»

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kaiken omasi mukanas kannat,
sieluni, niinkuin Simonides.
Kokosit itselles juuri sen verta
kuin sinun mahtui kantamuksees.
Keskellä elämän myrskyistä merta
tää joka kerta
tuo ilon murheesees:
Kuin runoniekka Simonides
kaiken omasi mukanas kannat.
Omaisuutesi mukanas kannat,
loistavan telttas, Simonides:
Yllesi jäi sinikupooli taivaan,
minne sa muistatkin vaeltanees.
Et karavaanistas joudu sa vaivaan:
Maihin ja laivaan
viet omat askelees.
Merelle, maihin, Simonides,
askeles aina sa mukanas kannat.
Omaisuutesi mukanas kannat,
ruhtinashiippas, Simonides.
Loistoa timantti Pohjantähden
huipusta sen luo vaelluksees.
Kalleus säihkyy kaikkien nähden
arvosi tähden,
yöks sitä riisu et ees.
Öin sekä päivin, Simonides,
päässäsi ruhtinashiippasi kannat.
Omaisuutesi mukanas kannat,
ruhtinasvaattees, Simonides.
Päivisin käyt valodolmaanissas,
illaksi vaihdat sen ruskoisees.
Öin sysimustassa manttelissas
unelmissas
käyt kera saattuees.
Ruhtinasvaattees, Simonides,
silkkiset viittasi mukanas kannat.
Omaisuutesi mukanas kannat,
ruhtinasvuotees, Simonides.
Tähdikäs on lepokammios katto,
saat maan untuvat pieluksees,
peittos on nurmikon silkkinen matto.
Henkipatto,
niin nukut rikkautees,
jonka sa niinkuin Simonides
hautaasi asti mukanas kannat.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.