»Omnia mea mecum porto»

»Omnia mea mecum porto» Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kaiken omasi mukanas kannat,

sieluni, niinkuin Simonides.

Kokosit itselles juuri sen verta

kuin sinun mahtui kantamuksees.

Keskellä elämän myrskyistä merta

tää joka kerta

tuo ilon murheesees:

Kuin runoniekka Simonides

kaiken omasi mukanas kannat.

Omaisuutesi mukanas kannat,

loistavan telttas, Simonides:

Yllesi jäi sinikupooli taivaan,

minne sa muistatkin vaeltanees.

Et karavaanistas joudu sa vaivaan:

Maihin ja laivaan

viet omat askelees.

Merelle, maihin, Simonides,

askeles aina sa mukanas kannat.

Omaisuutesi mukanas kannat,

ruhtinashiippas, Simonides.

Loistoa timantti Pohjantähden

huipusta sen luo vaelluksees.

Kalleus säihkyy kaikkien nähden

arvosi tähden,

yöks sitä riisu et ees.

Öin sekä päivin, Simonides,

päässäsi ruhtinashiippasi kannat.

Omaisuutesi mukanas kannat,

ruhtinasvaattees, Simonides.

Päivisin käyt valodolmaanissas,

illaksi vaihdat sen ruskoisees.

Öin sysimustassa manttelissas

unelmissas

käyt kera saattuees.

Ruhtinasvaattees, Simonides,

silkkiset viittasi mukanas kannat.

Omaisuutesi mukanas kannat,

ruhtinasvuotees, Simonides.

Tähdikäs on lepokammios katto,

saat maan untuvat pieluksees,

peittos on nurmikon silkkinen matto.

Henkipatto,

niin nukut rikkautees,

jonka sa niinkuin Simonides

hautaasi asti mukanas kannat.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.