Äidin hautamerkiksi

Äidin hautamerkiksi Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Elon kirjavat vuodet jäivät

minun taakseni murheineen,

ilonlenseät jäi monet päivät,

ne vain saapuivat harvakseen.

Oli myrskyä, taistelun tulta,

oli tyyntä ja leppoisaa,

yhä hoivana äiti kulta,

kun kiertelin maailmaa.

Mua tappion hetkinä viihti,

mua karkaisi neuvoillaan,

eikä nurkunut, – taistohon kiihti.

Vähin vanheni touhutessaan

työn ääressä aamunsa varhaat

ja hiipuvat illansuut.

Hällä ystävät vanhat ja parhaat

oli rukki ja kangaspuut.

On niinkuni vieläkin pyrräis

hänen rukkinsa ennalleen

ja polvella mirrimme hyrräis,

minä tässä kun laulua teen.

Minä muistojen säkeistä virren

punon hälle, ken laskettiin

keväthetkenä kätköön kirren,

manan suojihin multaisiin.

1928

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.