Äidin hautamerkiksi (1936)

Äidin hautamerkiksi Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Elokirjavat vuodet jäivät

Minun taakseni murheineen,

Ilonlenseät jäi monet päivät,

Ne vain saapuivat harvakseen.

Oli myrskyä, taistelun tulta,

Oli tyyntä ja leppoisaa.

Yhä hoivana äitini kulta,

Kun ma kiertelin maailmaa.

Mua tappion hetkinä viihti,

Mua karkasi neuvoillaan,

Eikä murtunut, taistohon kiihti.

Vähin vanheni touhutessaan.

Työn ääressä aamunsa varhaat

Ja hiipuvat illansuut.

Hällä ystävät vanhat ja parhaat.

Oli rukki ja kangaspuut.

On niinkuni vieläkin pyrräis

Hänen rukkinsa ennalleen

Ja polvella mirrimme hyrräis

Minä tässä kun laulua teen.

Minä muistojen säikeistä virren

Punon hälle, ken laskettiin

Keväthetkenä kätköhön kirren,

Manan suojihin multaisiin.

1928

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.