Äidin käytyä

Äidin käytyä. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Äiti mulle mieleen tuli,

äiti vanha, harmaantuva.

Sydän lämpöiseksi suli,

muistohon kun äidin kuva

      nousi näin.

Saapui kohtaloa julmaa

katsomahan lapsen polon.

Kyynel kastoi silmäkulmaa

nähtyänsä vangin olon,

      johon jäin.

Ryppyiseksi oli poski

tullut, hiuksiin hopeoita

lisää. Oi, se minuun koski!

Silittelin hiljaa noita

      kädelläin.

Lohdutella koki. – Yhä

muistan äänen värähdyksen

hellän. Sen on sointu pyhä

läpi suuren kärsimyksen

      soiva viihdyttäin.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.