Äidin toivo
Ulkoasu
Äidin toivo. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Multien alla jo uinuu taatto,
- kotona majaili surujen saatto.
- Kipeimmin iskut ne äitihin koski,
- murheesta kalpeni huoltajan poski.
- Vaan äiti kun katsovi vanhintansa
- tuota reipasta, pirteetä poijuttansa,
- jon’ silmänluonti on vilpitön, syvä
- ja huulten hymy niin herttaisen hyvä,
- niin toivon tuike sen sielussa herää,
- kuin kukkanen keväällä tekee terää.
- Ja on kuin kevenis taakka huolen,
- kuin kantaisi poikanen toisen puolen.
- Ja poika hän äitinsä aatokset lukee,
- niin, kerran hän äitiä turvaa ja tukee.
- Hän maksaa äitinsä huolen hinnan,
- se unelma ihana nuoren rinnan.
- Siks’ tie sen on vakaata vaellusta,
- on elämäntaistohon kouluutusta.
- Ei houkuta valhe, ei vilppi, väärä,
- kun ihana on hällä matkanmäärä.
1929.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.