Äidittömät (Ekberg)
| Äidittömät. (Franzén.) Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
| Ruotsinkielinen alkuteos De moderslösa. |
- Nuorin.
- Äiti nukkuu.
- Nuorimman jälkeinen.
- Vait! käy hiljalleen:
- Äidin sietää maata, kun on sairas.
- Nuorin.
- Äiti nukkuukin niin kauvan nyt,
- Päiväkauteen katsonut ei pientään.
- Vanhin.
- Ei, ei koskaan katso enää hän:
- Hänet viedään multaan.
- Vanhimman jälkeinen.
- Ei, kuin tähti
- Nousee taivaasen hän, ynnä taas
- Sieltä katsoo meitä mielellänsä.
- Nuorimman jälkeinen.
- Ken nyt äidiks tulee?
- Vanhimman jälkeinen.
- Tiedänhän:
- Isä tulee.
- Vanhin.
- Kuinka hän voi tulla?
- Vanhimman jälkeinen.
- Kyllä voi; sen näin mä tänään jo.
- Hän voi meistä pitää niinkuin äiti.
- Vanhin.
- Eikös aina pitänyt hän niin?
- Vanhimman jälkeinen.
- Hän vaan istui, kirjoitti ja luki;
- Harvoin tuli pieniensä luo.
- Ja nyt tahtoo kanssamme vaan olla,
- Nostaa polvilleen ja katselee,
- Niinkuin äitikin, ja vettä vuotaa
- Silmänsä, kun meitä varoittaa
- Äidin neuvoo koskaan heittämästä.
- Sinä, kun niin muistat, kerro’s mulle.
- Vanhin.
- En, en koskaan heitä sanojansa:
- ”Lapseni, maan pääll’ en enää viivy:
- Vaan ma luoksenne jään sydämmeen.
- Sieltä salavaroitus jos kuuluu
- Ystävän, mi pahaa vastustaa,
- Muistakaa: Se ystävä on äiti”.
Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.