Äiti kehdon ääressä
| Äiti kehdon ääressä. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Laa, laa!
- Laulaa äiti, laps kuulla saa.
- Laa, laa!
- Kukan kuvuss’ on helminen,
- äidin helmassa lapsonen.
- Västäräkki rukka,
- älä koske kukkaa!
- Hiljaa, kissa! Koira, soh!
- Äidin kulta nukkuu jo.
- Laa, laa!
- Lapsi äidiltä suukon saa.
- Laa, laa!
- Kupu kukkasen sulkeutuu:
- silmät kiinni sun on ja suu.
- Narri: taas ne avaa!
- Kiltti naurain havaa.
- Pientä kehtoon haluttaa:
- äiti häntä katsastaa.
- Laa, laa!
- Laulaa äiti, laps kuulla saa.
- Laa, laa!
- Lintu turvassa pesäss’ on,
- lapsi kehdossa murheeton;
- ei sen mieleen sovi
- paavi, herrain hovi.
- Äidin laulelessa sen
- aika kuluu hiljallen.
- Laa, laa!
- Hiljaa! Lapsi nyt nukahtaa.
- Laa, laa!
- Mikä sielussas uinailee?
- Himot, toivo, mi pettynee!
- Joko siellä piilee
- koi, mi vihdoin viilee
- kukkaas, tahraa hedelmäs,
- murehduttaa äitiäs?
- Laa, laa!
- Vait on äiti, laps uinahtaa,
- Laa, laa!
- Kenkään ei sua turmiohon
- saa nyt: äitisi läsnäs on.
- Kohta lintu liitää,
- kauas multa kiitää,
- minne mahtaa lentääkään,
- missä löytää määrän pään?
- Laa, laa!
- Suukon lapsi, kun herää, saa.
- Laa, laa!
- Murheetonna se maata voi,
- äidin silmä kun vartijoi.
- Jos sä sitä milloin
- kaipaat, katso silloin,
- uskoen ja toivoen
- isän silmään taivaasen!
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.