Äitini

Äitini. Kirjoittanut Paavo Poutiainen

Mä aina aattein rientelen

Kotihin armaan lapsuuten’,

Ja äitin syli suloisin

On muisto siinä ihanin.

En rakkautta suurempaa

Ma osakseni missään saa,

Kuin oli äitin armahan

Lastansa, mua kohtahan.

Mun tähteni hän valvoi yöt,

Kaikk’ kielsi, teki suuret työt

Kun sairaana mä makasin,

Hän hoiti mua kyynelin.

Ja noita hänen laulujaan,

Joill’ lauloi mua nukkumaan,

Mä kauniimpia kuule en,

Niit’ usein vielä laulelen.

Jos sävelet ja laulu tuo

Mun rintaan sulo-tunteet, nuo

Kaikk’ kaunis äitin laulu loi –

Mun laulajaks’ se saattaa voi.

Hän töissään sekä sanoissaan

Jos nuhtelikin toisinaan,

Ol’ lempeä, myös näki sen

Kun hellän loi hän katsehen.

Mi parhainta häll’ oli vaan,

Siit’ antoi mulle, armauttaan

Tuot’ äkillistä kaikittain

Näin aina nauttia ma sain.

Hän edestäni rukoili

Ja taivahasta kertoili,

Myös kuinka hyvät lapset vaan

Sen enkel’-seuraan otetaan.

On monta muistoo suloista

Mull’ lapsuuteni ajoista,

Vaan muisto äitistäni on

Minulla armain, verraton.

P[aavo]. P[outiainen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.