Äitini haudalla

Wikiaineistosta
Äitini haudalla

Kirjoittanut Eino Leino


I[muokkaa]

Istui kerran lahden rantamalla
poika soitintansa soittaen,
sävel virrat tulvi hurmaamalla
ihmismielet, luonnon voittaen.
Poikanen näät soitti riemujansa,
lauloi lietoa hän lapsuuttansa.
Hälle kuiski kuuset kukkapäiset,
hongat huojulatvat huminoi,
hälle tuoksui kukat nyökkiväiset,
lahden laine, leivon laulu soi.
– Mutta silloin tummui sinitaivo,
aukes ailutvirrat, kyynelkaivo!
Vinkui viima myrskyn maailmalta,
lahden pohjukkahan löysi tien,
löysi pojan koivun oksain alta,
kertoi viestin, valhetta se lie:
Orjaksi jo joutui Pohjankansa,
vapaa puoltanut ei vapauttansa!
Silloin tuleen syttyi rinta nuori,
kannel sävelen jo toisen saa,
soi kuin jymiseepi rautavuori,
jota taivon Ukko kaiuttaa;
soitosta vuot paisui, vaarat nousi,
lahden lainehilla vahto sousi! –
Mutta taasen tyyntyi sinilahti,
rannan raidat siihen heijastui,
tyyntyi rinta, talttui soiton tahti,
kevättaivas taasen seijastui.
– Silloin lahden suulta laine vieri,
hiljalleen se luokse pojan kieri.
Kertoi viestin, kertoi murhehuulin:
Neitos puhtaan maailma jo vei,
lahden laiseksi hän merta luuli,
varoillansa olla tiennyt ei!
Viestin virkettyään laine vaipui,
hietaan jalkoihin se pojan haipui!
Silmistäpä kyynelvedet silloin
kielille ne tippui kantelon,
laine kantoi soiton sirpaleita
pitkin saaria ja salmekkeita.

II[muokkaa]

Haudalla äidin hongat huojuu,
kunpa ne huojuis rauhaa hälle!
Kummulla kuiskii vehreet kuuset,
kunpa ne kuiskis muistoa hälle!
Nurmella nyökkää kukkiva kukka,
kunpa se tuoksuja tarjois hälle! –
Hiekkaa painaa mahtava paasi,
kunpa se höyhentä kepeempi oisi!
Siinä istuin, siinä katsoin,
katsoin siinä kaiket illat,
että eikö nousis nurmi,
soisi somer, hiekka helkkis,
näyttäisi emon elävän,
sykkivän emon sydämmen.
Eipä noussut uumen nurmen,
kohonnut kivinen hieta,
nousi ailuet apeat,
mielikaihot karvahimmat
silloin mun polon povehen,
minun raukan rintahani.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.