Äitini haudalla
Ulkoasu
Äitini haudalla Kirjoittanut Eino Leino |
I
[muokkaa]- Istui kerran lahden rantamalla
- poika soitintansa soittaen,
- sävel virrat tulvi hurmaamalla
- ihmismielet, luonnon voittaen.
- Poikanen näät soitti riemujansa,
- lauloi lietoa hän lapsuuttansa.
- Hälle kuiski kuuset kukkapäiset,
- hongat huojulatvat huminoi,
- hälle tuoksui kukat nyökkiväiset,
- lahden laine, leivon laulu soi.
- – Mutta silloin tummui sinitaivo,
- aukes ailutvirrat, kyynelkaivo!
- Vinkui viima myrskyn maailmalta,
- lahden pohjukkahan löysi tien,
- löysi pojan koivun oksain alta,
- kertoi viestin, valhetta se lie:
- Orjaksi jo joutui Pohjankansa,
- vapaa puoltanut ei vapauttansa!
- Silloin tuleen syttyi rinta nuori,
- kannel sävelen jo toisen saa,
- soi kuin jymiseepi rautavuori,
- jota taivon Ukko kaiuttaa;
- soitosta vuot paisui, vaarat nousi,
- lahden lainehilla vahto sousi! –
- Mutta taasen tyyntyi sinilahti,
- rannan raidat siihen heijastui,
- tyyntyi rinta, talttui soiton tahti,
- kevättaivas taasen seijastui.
- – Silloin lahden suulta laine vieri,
- hiljalleen se luokse pojan kieri.
- Kertoi viestin, kertoi murhehuulin:
- Neitos puhtaan maailma jo vei,
- lahden laiseksi hän merta luuli,
- varoillansa olla tiennyt ei!
- Viestin virkettyään laine vaipui,
- hietaan jalkoihin se pojan haipui!
- Silmistäpä kyynelvedet silloin
- kielille ne tippui kantelon,
- laine kantoi soiton sirpaleita
- pitkin saaria ja salmekkeita.
II
[muokkaa]- Haudalla äidin hongat huojuu,
- kunpa ne huojuis rauhaa hälle!
- Kummulla kuiskii vehreet kuuset,
- kunpa ne kuiskis muistoa hälle!
- Nurmella nyökkää kukkiva kukka,
- kunpa se tuoksuja tarjois hälle! –
- Hiekkaa painaa mahtava paasi,
- kunpa se höyhentä kepeempi oisi!
- Siinä istuin, siinä katsoin,
- katsoin siinä kaiket illat,
- että eikö nousis nurmi,
- soisi somer, hiekka helkkis,
- näyttäisi emon elävän,
- sykkivän emon sydämmen.
- Eipä noussut uumen nurmen,
- kohonnut kivinen hieta,
- nousi ailuet apeat,
- mielikaihot karvahimmat
- silloin mun polon povehen,
- minun raukan rintahani.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.