”A. F. S:le” vastinta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”A. F. S:le” vastinta.

Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen


Olis mielessä minulla
Tuota konstia kokea
Tokkohan sanoja saisi
Runovärssyä vähäsen,
Jolla vastaisin vakaasti
Sukuserkkuni sanoja,
Joita sain Savosta nähdä
Runolause laajuisina.
Nepä henkeni herätti
Vanhuutensa vaivuksista
Nuoren innoksi isoni
Vielä kerran virkkamahan.
Lauloipa isäni ennen
Paavo Korhonen pakisi,
Pojasta jo polvi muuttui
Laulu loppui lapsistansa.
Eikä vielä virttä kuulu
Vaikkapa jo neljäs polvi
Paneteikse partasuuksi.
Vaan ei laulun laatiaksi
Vaadita sukua suurta,
Kaivata ei konsanahan
Runojoiksi ruhtinaita.
Kell’ on kieli, kellä mieli
Sepä laulun laatikohon.
Livertääpä lintusetkin
Kaikki korpit ja varikset
Itsekukin äänellänsä
Virtensä virittelemät.
Siispä sinäkin Simonen
”Laiha poika” laulavainen
Laula aina ahkerasti
Kun jo vapaus vallitseepi
Kielellämme kaunihilla.
Laula iltojen iloksi
Aamukullan kunniaksi
Suloudeksi Suomellemme
Isänmaallemme iloksi
Ylistykseksi Jumalan
Kiitokseksi kaikkivallan.

Anna Reetta Korhonen.


Lähde: Savo 28.9.1885.