”Eestäs löydät”
| ”Eestäs löydät” Kirjoittanut Lauri Soini |
- Kerran poika pienenlainen
- Päivän metsässä myräsi,
- Heilahteli heinämaalla.
- Ilta tuosta kun tuleepi,
- Poika potrana palaapi,
- Luoksi maammonsa meneepi.
- Tuosta tuon sanoiksi saapi,
- Laskettaapi lausehiksi:
- ”Päivän metsässä myräsin,
- Heilahtelin heinämaalla;
- Pitkän pieleksen tekasin,
- Heinäsuovan suurenlaisen.”
- Tuosta äitivanha virkki,
- Tuosta virkki, tuon saneli:
- ”Eestäs löydät lapsueni
- Mitä jätät jälkehesi.”
- Tuota poika tuumaileepi,
- Arvellen ajatteleepi:
- ”Kuta tehdä, kuin eleä,
- Kunne suovani sukea,
- Pitkä pielonen veteä,
- Kun se vaivanen viruupi,
- Turma tielleni tuleepi?”
- Poika tuosta toisen päivän
- Vielä metsässä mekasti,
- Heilahteli heinämaalla.
- Illan tullen asteleepi,
- Luoksi maammonsa meneepi.
- Tuosta jo sanoiksi virkki,
- Tuosta laski lausehiksi:
- ”Päivän metsässä mekastin,
- Heinäniityllä humasin.
- Heinäsuovani sytytin,
- Poltin pieleksen poroksi.
- Nyt se vieläkö viruupi
- Turma tielleni tuleepi?”
- Äiti vainen vanha virkki,
- Noinpa virkki, noin pakisi:
- ”Eestäs löydät lapsueni
- Mitä jätät jälkehesi.”
- Poika parka peljästyypi,
- Hätäellen hämmästyypi;
- Tyystin tuosta tuumaileepi,
- Arvellen ajatteleepi:
- ”Kuta tehdä, kuin eleä,
- Kun se vieläkin viruupi,
- Tielle tuhkakin tuleepi?”
- Tuosta kohta kolmannenkin
- Poika päivyen peräsi
- Hiostellen heinämaalla.
- Illan tullen asteleepi,
- Hyvillänsä hyppeleepi,
- Luoksi maammonsa meneepi.
- Naurusuulla nalkuttaapi,
- Laskettaapi lausehiksi:
- ”Taaskin metsässä myräsin
- Kesäpäivän pitkänlaisen.
- Tuhkan konttihin kokosin,
- Pikku pussihin peräsin,
- Kannoin kontin kalliolle
- Lahden laajan laitamalla,
- Siitä järvehen siristin,
- Vetosehen vieryttelin.
- Nyt se vieläkö viruisi,
- Tuhka tielleni tulisi,
- Kun sen tuuli tuiskutteli,
- Aallot aavalle ajeli,
- Selvälle selän vedelle,
- Ulapalle aukealle.
- Äiti vain varoen virkki,
- Sanat sattuvat saneli:
- ”Eestäs löydät lapsueni
- Mitä jätät jälkehesi. –
- Heinäsuovasi sytytit,
- Poltit pieleksen poroksi;
- Käyös uutta alkamahan,
- Suovoa sukeamahan!”
- ”Anna olla, ajan mennä,
- Päähän päivien samota;
- Kaikki tielle se tuleepi
- Minkä tuhmasti tekeepi,
- Minkä toimin toimittaapi.”
1894.
Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.