”Palveleville siskoille”

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Palveleville siskoille”.
(Lausuttu Helsingin työv.-yhd. palvelijatarosaston 5-vuotisessa juhlassa.)
Kirjoittanut Lauri Soini


Oi siskot! Jokaisella ihmisellä
on rinnassansa hento kukkanen,
mi kainostellen uinuu keväimellä
ja toivoo päästä lämpöön päivyen.
Jos vapautuu se päivän suuteloihin
ilosta loistaa verhot, teriöt,
ja heteet, emit käyvät toimimoihin
ja syntyy uudet kukkaseliöt,
ja ihanana tuoksuu kukkasmaailma
ja elo sen on täynnä riemua.
Vaan koskeneeko kukkaa kylmä halla
ja peittäneekö hennon synkkä yö,
sen lehdet surkastuu, kaivamalla
pois suvituoksun syksyn turma syö.
Pois kuihtuu elämä kukkasmaailman
ja mannut peittää vaippa kuoleman.
Niin siskot! Jokaisella ihmisellä
on rinnassansa hento kukkanen,
mi loistaa, jos saa päivää hengitellä
mut kuihtuu, kuolee valtaan pimeyden,
ja miss’ on kukka, missä ihminenkin
mi pimeäst’ el pyrkis valohon,
kun kerran tarve valon kirkkaudenkin
elämän kaiken ensi ehto on?
Mut’ siskot, jokaisella ihmisellä
on myöskin suuri valta hallussaan.
Hän kukistaa voi voiman pimeydellä
ja luoda valistusta maailmaan.
Ken tahtoo nousta maihin aurinkoisiin
mi mahti voisi häntä taltuttaa –
jos yhtyy samaa tahtovaisiin toisiin
ja joukoin rynnistää ja ponnistaa!
Herätkää, siskot, horrosvaipan alta
ja nouskaa yhteistyöhön, taisteluun.
Ihana päivä loistaa taivahalta ja
kutsuu säteilynsä huikaisuun.
Herätkää, nouskaa! Nouskaa viipymättä
ja murtakaamme muurit sorron yön!
Myös veljet lyövät teille veljen kättä
Ja tekevät liiton vapautuksen työn.
Oi, siskot! Meillä, meil’ on jokaisella
kipinä ikitulta sisällään.
Se kulta täytyy meidän kirkastella.
Ja viedä aateahjon lämpimään.
Se kulta takokaamme sormukseksi
maapallon kaartavaksi kauttaaltaan
se ihmiskullan kaari ikuiseksi
ajaksi veljeyden tuo maailmaan!

Lauri Soini.


Lähde: Työmies 9.3.1904.