Siirry sisältöön

”Sillä luonto se on...”

Wikiaineistosta
”Sillä luonto se on...”

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


Perheuutisia. Kihlauksensa ovat julkaisseet
sacr, min. cand. neiti Vendla Ivaska
Viipurista ja filos. maist. Martti Salokas
Terijoelta.

U. S. n:o 51.

Ooi voi voi Vendla sun vehkeitäs,
sun läksytän lausehin kiperin,
kun pääsit pyhien pyttyhyn,
sait kaulaasi pappien liperin,
niin taivahan saarnoja saarnasit,
vaan itse maassa sa elit
ja kaikilla Eevan-elkeilläs
sitä Marttia viekistelit.
Ja kun minä luulin saarnoillas
ihan murtavan viettien vallan
ja meille vaimojen miehille
jo tulevan täyden hallan,
vaan, oi sinä viehkeä Vendlamme,
sinä suukon suikkasit suuhun
ja näytit, luonto, luonto se on
joka tikanpojan vetää puuhun.
Niin, syntisen siunaus yllenne,
sinä sacr. min. cand. teologian
ja – tiede ja uskonto yhdistyy –
sinä maisteri filosofian!
Jos, Vendla, sun Marttisi suutahtaa
ja vihassa filosofeeraa,
niin näytä että sun saarnasi
kyll’ lihassa, hm, reageeraa.
Ja kyllä se varmasti hauskaa on
kun muija on miehellä pappi,
se helvetin avainta helskyttää
jos kiehuupi miehen sappi,
ja lasten kastamisrahoissa
voi monia markkoja säästää
ja itse voi syntinsä sovittaa
ja kirkolliseksi päästää.
Suo, Vendla, suukkoni otsalleis,
lyö kämmentä Martti-veikko,
ja kanssani kiitosta huoatkaa
kun liha on sentään heikko.
Sinä Vendla pauhasit pöntössäis
suur’ kaipaus kauhtanan alla
ja tiesit: taivahan avaimet
on Martilla, maailmalla.


Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.