13:na päivänä Joulu-kuusa 1839

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
13:na päivänä Joulu-kuusa 1839 *).

Kirjoittanut Esaias Tegnér


Ansion aarret,
Arvosa aina,
Kallihin, kauniin
Kaikista on;
Kuuntele kuiten
Kantelon kieltä;
Kantelon soitto
Sulonen on.
Tuntenet – toivon, –
Tuttavat äänet;
Muinoset muistot
Tuottavat ne’;
Poutaset päivät
Piilovat niisä,
Laululle vielä
Lämmittävät.
Niekkoen niekka,
Väinälän Vilkko!
Miksisä meiltä
Muuttava oot?
Eik’ ole täällä
Toivosat touvot,
Tähtinen taivas,
Kultanen koi?
Lapsuuen laksot
Lauleksi käyvät,
Mailmalle mielii
Mainio mies,
Pohjolan valta
Voimasi vaatii
Taivaista työtä,
Toimittamaan.
Veljiltä varsin
Viljava istut,
Istut ja illon
Iloksi joit;
Riemusen rauhan,
Miettivän mielen,
Taitavan toimen
Syömestä soit.
Laajalle lausees
Leimahen lensit,
Pimentolalle
Päivättämään;
Suokohon onni! –
Muistosi malja!
Muistosi meillä
Mieleemme jää.
Taivahan täyven
Toivomme sulle
Riemua, rauhaa
Riistoja myös;
Viljele, Veikko!
Vaivasi annit;
Kypsyneet kylvöt
Kuttuvat pois.

*) Neliäänin lauleltu Ringin Drapan mukahan Frithiofin sadusa.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 18.1.1840.