13:na päivänä Joulu-kuusa 1839

13:na päivänä Joulu-kuusa 1839 *). Kirjoittanut Esaias Tegnér

Ansion aarret,

Arvosa aina,

Kallihin, kauniin

Kaikista on;

Kuuntele kuiten

Kantelon kieltä;

Kantelon soitto

Sulonen on.

Tuntenet – toivon, –

Tuttavat äänet;

Muinoset muistot

Tuottavat ne’;

Poutaset päivät

Piilovat niisä,

Laululle vielä

Lämmittävät.

Niekkoen niekka,

Väinälän Vilkko!

Miksisä meiltä

Muuttava oot?

Eik’ ole täällä

Toivosat touvot,

Tähtinen taivas,

Kultanen koi?

Lapsuuen laksot

Lauleksi käyvät,

Mailmalle mielii

Mainio mies,

Pohjolan valta

Voimasi vaatii

Taivaista työtä,

Toimittamaan.

Veljiltä varsin

Viljava istut,

Istut ja illon

Iloksi joit;

Riemusen rauhan,

Miettivän mielen,

Taitavan toimen

Syömestä soit.

Laajalle lausees

Leimahen lensit,

Pimentolalle

Päivättämään;

Suokohon onni! –

Muistosi malja!

Muistosi meillä

Mieleemme jää.

Taivahan täyven

Toivomme sulle

Riemua, rauhaa

Riistoja myös;

Viljele, Veikko!

Vaivasi annit;

Kypsyneet kylvöt

Kuttuvat pois.

*) Neliäänin lauleltu Ringin Drapan mukahan Frithiofin sadusa.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 18.1.1840.