1881

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1881.

Kirjoittanut Gustaf Oskar Schöneman


Vuos’, aivan runsas-muistosa,
Jo ai’an vaipui virtahan;
Vaan mielest’ ei se Suomessa
Pois miesten poistu konsahan:
Maan-isän kun se armiaan
Meilt’ otti Suuriruhtinaan,
Pois tempas Aleksanderin,
Tuon Vapauttaja-keisarin.
”Päästämme kruunu lankesi!”
Näin vaikeroimme; keisari
Kun murhamiesten uhriksi
Hän joutui, Aleksanderi.
Ken suojaapi nyt maatamme?
Ken huomaa tarpeet lastemme?
Näin murhemielin mietimme,
Suruisna vaikeroitsimme.
Vaan Herra, Hän kun rankaisi
Syntimme tähden maatamme,
Myös armossansa huomasi
Surumme – poisti huolemme:
Hän vainaan poi’ass’ autuaan
Soi meille Suuriruhtinaan,
Mi työhön, vainaan alkamaan,
Nyt ryhtyi työtä jatkamaan.
Oi Herra, meidän maatamme
Ain’ auta, siunaa, armias!
Sä nuorta ruhtinaatamme
Myös Herra suojaa, laupias!
Kasvosi käännä puoleensa,
Huojenna kaikki huolensa,
Tuo Aleksander kolmannen
Hallinnon alla rauhaisen!

G[ustaf]. O[skar]. Sch[önema]n.


Lähde: Päijänne 4.1.1882.