224. Jumalan sanan arvo
| 224. Jumalan sanan arvo. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Tavara kallis, kuulea
- On meille täällä suotu,
- Jot’ ei hopeella, kullalla
- Oo verratamme luotu;
- Tavara maan ja taivahan
- Parahin se ja soma
- On pyhä sana Jumalan,
- Jok’ ompi kaikkein oma.
- Kuin kaiken, minkä säästää voi
- Ihminen tällä maalla,
- On syönyt aika ynnä koi
- Tai tuli polttamalla,
- Kuin ihmistyöt ne lankeaa
- Ja ovat hukkununna,
- Niin Herran Sana vahvana
- Pysyy ja aina uunna.
- Se hämmenny ei aikahan,
- Ei vanhuus häntä paina,
- Se kulkee yhtä kulkuaan
- Polvesta polveen aina,
- Se seisoo vielä vankkana
- Muun kaaduttua kaikkiin,
- Sen loppu ompi Jumala,
- Jok’ ompi alkunsakin.
- Tään Sanan arvon unhottaa
- Ihminen monta kertaa;
- Vaan onko ihmis-viisautta,
- Jok’ ois sen kanssa vertaa?
- Ja onko turvaa semmoista
- Niin vahvaa mistään muusta,
- Kuin turva ompi Sanasta,
- Käyneestä Luojan suusta?
- Jos tuskassa ja vaivassa,
- Kuin aallot pieksää hahtees,
- Maailman myrskyn pauhusta
- Pakenet siihen lahteen;
- Niin tiedät tyyneen joutunees,
- Joss’ oot hyvissä turvin,
- Ja tunnet rauhan löytänees,
- Jot’ eivät surut survi.
- Kuin lammin kirkkaan laineeseen
- Sukeltaa sorsa umpeen,
- Näin siiviltänsä suistaakseen
- Jos ruuhkan taikka lumpeen,
- Niin sielui itsens’ puhdistaa
- Sanassa kirkkahassa,
- Ja tuntee siinä liikkuvaan
- Olossaan oikeassa.
- Siunattu olkoon nimesi,
- Sä Herra laupias Luoja,
- Ett’ annoit meille Sanasi,
- Jok’ ompi kaikkein suoja!
- Ken rikas on, ken köyhä nyt,
- Kuin meille Sanais sallit?
- Jokaisella on se nyt
- Tää aarre kaiken kalliin.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.