224. Jumalan sanan arvo

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
224. Jumalan sanan arvo.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Tavara kallis, kuulea
On meille täällä suotu,
Jot’ ei hopeella, kullalla
Oo verratamme luotu;
Tavara maan ja taivahan
Parahin se ja soma
On pyhä sana Jumalan,
Jok’ ompi kaikkein oma.
Kuin kaiken, minkä säästää voi
Ihminen tällä maalla,
On syönyt aika ynnä koi
Tai tuli polttamalla,
Kuin ihmistyöt ne lankeaa
Ja ovat hukkununna,
Niin Herran Sana vahvana
Pysyy ja aina uunna.
Se hämmenny ei aikahan,
Ei vanhuus häntä paina,
Se kulkee yhtä kulkuaan
Polvesta polveen aina,
Se seisoo vielä vankkana
Muun kaaduttua kaikkiin,
Sen loppu ompi Jumala,
Jok’ ompi alkunsakin.
Tään Sanan arvon unhottaa
Ihminen monta kertaa;
Vaan onko ihmis-viisautta,
Jok’ ois sen kanssa vertaa?
Ja onko turvaa semmoista
Niin vahvaa mistään muusta,
Kuin turva ompi Sanasta,
Käyneestä Luojan suusta?
Jos tuskassa ja vaivassa,
Kuin aallot pieksää hahtees,
Maailman myrskyn pauhusta
Pakenet siihen lahteen;
Niin tiedät tyyneen joutunees,
Joss’ oot hyvissä turvin,
Ja tunnet rauhan löytänees,
Jot’ eivät surut survi.
Kuin lammin kirkkaan laineeseen
Sukeltaa sorsa umpeen,
Näin siiviltänsä suistaakseen
Jos ruuhkan taikka lumpeen,
Niin sielui itsens’ puhdistaa
Sanassa kirkkahassa,
Ja tuntee siinä liikkuvaan
Olossaan oikeassa.
Siunattu olkoon nimesi,
Sä Herra laupias Luoja,
Ett’ annoit meille Sanasi,
Jok’ ompi kaikkein suoja!
Ken rikas on, ken köyhä nyt,
Kuin meille Sanais sallit?
Jokaisella on se nyt
Tää aarre kaiken kalliin.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.