226. Herran Temppeli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
226. Herran Temppeli.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ah armas Herran temppeli,
Joss’ istuu herran kansa,
Ja laulu soi ja lausuupi
Sanoa palvelijansa!
Siell’ ilojuhlaa riemuitaan,
Ei mitkään juhlat maailman
Voi verrattaa sen kanssa.
Suloisen rauhan löydämme
Me huonehessa Luojan,
Ja tuskista sydämemme
Me saamme siellä suojan;
Maailman pauhun helteestä
Siell’ Herran henki jäähdyttää
Se toivon, turvan tuoja.
Sä huolen alla huokaava
Sen varmaan kyllä tiennet,
Kuss’ lohdutus on saatava,
Kuhunka huoleis vienet;
Maailman hyljäät myrskyineen,
Käyt herran tyyneen huoneeseen,
Siell’ löytävä sen lienet.
Jos raskas ollee mielesi,
Sen Herra siellä poistaa,
Jos tumaa, synkkä tuntosi,
Valollaan hän sen loistaa;
Jos toivosi on sammunut,
Jos voimasi on uupunut,
Hän siellä antaa toista.
Sä armas Herran temppeli,
Jost’ uskon valkeus tulkoon,
Avoinna aina porttisi
Se syntisille olkoon!
Kuin oli aina meillenkin,
Niin lapsen-lapsillemmekin
Pyhänä piiris’ olkoon!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.