379. Valmistus kuolemaan
| 379. Valmistus kuolemaan. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Mä outo muukalainen vaan
- Oon tässä maailmassa,
- Ja vankiin vertausta saan,
- Jok’ istuu ahtahassa:
- Pimeessä täällä muistelen,
- Kuin kirkas on ja kaunoinen
- Kotoni taivahassa.
- Kyll’ tännekin aurinko luo
- Joss’-kussa koitettansa,
- Ja nurmen tuuli joss’-kuss’ tuo
- Sen tuoksun tullessansa;
- Vaan päivä se ja nurminen
- On taivaan-maahan verraten
- Kuin yö on kuolon kanssa.
- Mu’ ei maan kauneus miellytä,
- Se jos mun missä kohtaa;
- Kuin päivä paistaa pilvestä
- Ja lämmin maata pohtaa,
- Mä silloin mietin: kuinkahan
- Taivaassa nytkin ollahan,
- Joss’ Isäin posket hohtaa?
- O kotoni, sinuhun päin
- Mun silmäin aina valvoo;
- Ei kauan huolla täällä näin,
- Vaan mieltä murhe halvaa,
- Kuin sielu-parka tuskissaan
- Pois ikävöip’ Isän majaan
- Kahleista, jotka kalvaa.
- Se hetki joudu, rientele,
- Eroni hetki täältä,
- Ja kuolo astu, aukase
- Elohon portti mulle;
- Ja Jesu armas, lempeä
- Isää rukoile, että mä
- Kotihin saisin tulla.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.