Aallon lemmitty (1886)

Aallon lemmitty. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Rantahiekan äyrähällä

Kasvoi kaunokukkanen,

Maalla, kauvas näkyvällä –

Siinä viihtyi vienonen.

Katsehella lempeällä

Suostui aallon suudelmiin,

Aalto kaukaa rientämällä

Armahansa löysi niin.

Mut ei maja kauvan kestä,

Tehty hietaan juoksevaan,

Murtumast’ ei mikään estä

Majaa kukka raukankaan.

Aalto armahansa kantoi

Keskeen kukkaistarhasen;

Vielä erotessa antoi

Suudelmansa viimmeisen.

Mutta yöhön aalto vapaa

Itsekin jo raukeni:

Kukkastaan kun turhaan tapaa,

Ikävästä kuolevi.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.