Aallotar tytölle (1906)
| Aallotar tytölle. Kirjoittanut Viktor Rydberg |
- Armas lapsi, lasket leikein
- poves aaltooni, kuin veikein
- sorjin valkolilja hohtais pinnall’ laineen vilpoisen!
- Sulle ihmiselos retket
- tuo niin vaiherikkaat hetket,
- kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen!
- Multa tietämättä jäivät
- ihmisriemuin, tuskain päivät:
- vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen.
- Neidoks kasvat, lemmen sytät,
- sykit, hehkut, sykähdytät,
- hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten.
- Armas tyttö, lapsuusaikas
- vilpas on kuin vesi raikas,
- lumme sorjin oot, mi keinui pinnall’ laineen vilpoisen!
- Kohta uinut, vaivut untuin
- unelmihin outoin tuntuin,
- kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
- Kohta polvistuin, sa ainut,
- päässä morsiusseppel painut
- viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.
- Kohta vasten rintojansa
- painaa äiti aarrettansa,
- hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten.
- Ihmiselon salat summat,
- toivon, lemmen, kuolon kummat
- syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen!
- Syysyö saapuu, kuluu kevät –
- salat sulle selvenevät,
- kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
- Oi, ei tieni koskaan tulle
- määrään, mi on suotu sulle,
- kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden,
- kuoloon sammut, hetkeks haivut,
- lailla iltaruskon vaivut,
- hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten.
Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.