Aamu-huokaus

Aamu-huokaus. Kirjoittanut Minna Krohn

Kun aamutähti kirkkahasti loistaa,

Ja päivä armainen yön sumut poistaa,

Ma puolees käännyn, rakas Isäni,

Ja rukoilen: oi, kuule lastasi!

Ma olen rauhan unta jälleen maannut,

Ja armaan valosi taas nähdä saanut;

Se ansiosi on; oi, Herrani,

Mun sydämeni Sua kiittävi.

Vaan päivän helteestä kun sydän uupuu,

Ja voimaa sua seurata jo puuttuu,

Ma silloin teen, mit’en ma tahtoiskaan

Ja vaivun syntiin synnist’ yhä vaan.

Kyll’ olen kurja ansioita vailla,

Vaan käskystäsi tohdin lapsen lailla

Sun luokses tulla, Totuus, Elämä,

Sä sentään et voi mua hyljätä.

Oi, ole kanssani, kun myrskysäällä

On sydän hukkumaisillansa täällä,

Sä mua tue, neuvo, ojenna,

Ja tietä oikeata osoita!

Oi, että Sulle uhrata ma voisin

Mun elämäni kokonaan, niin oisin

Ma onnellinen aina tääll’, ja tuolla

Elämän lyhykäisen tuolla puolla.

Kun sitten joutuu illan kultahetki,

Ja päättyneet on päivän puuhasetki,

Iloa, rauhaa tunnen, rinnassa

Ja voimaa taivaallista povessa.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.