Aamu-huokaus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aamu-huokaus.

Kirjoittanut Minna Krohn


Kun aamutähti kirkkahasti loistaa,
Ja päivä armainen yön sumut poistaa,
Ma puolees käännyn, rakas Isäni,
Ja rukoilen: oi, kuule lastasi!
Ma olen rauhan unta jälleen maannut,
Ja armaan valosi taas nähdä saanut;
Se ansiosi on; oi, Herrani,
Mun sydämeni Sua kiittävi.
Vaan päivän helteestä kun sydän uupuu,
Ja voimaa sua seurata jo puuttuu,
Ma silloin teen, mit’en ma tahtoiskaan
Ja vaivun syntiin synnist’ yhä vaan.
Kyll’ olen kurja ansioita vailla,
Vaan käskystäsi tohdin lapsen lailla
Sun luokses tulla, Totuus, Elämä,
Sä sentään et voi mua hyljätä.
Oi, ole kanssani, kun myrskysäällä
On sydän hukkumaisillansa täällä,
Sä mua tue, neuvo, ojenna,
Ja tietä oikeata osoita!
Oi, että Sulle uhrata ma voisin
Mun elämäni kokonaan, niin oisin
Ma onnellinen aina tääll’, ja tuolla
Elämän lyhykäisen tuolla puolla.
Kun sitten joutuu illan kultahetki,
Ja päättyneet on päivän puuhasetki,
Iloa, rauhaa tunnen, rinnassa
Ja voimaa taivaallista povessa.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.