Aamu-uninen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aamu-uninen.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Mä valvon iltasella puoliyöhön
ja puolenpäivän aikaan vasta herään.
Kun iltapäivällä mä ryhdyn työhön,
yön usein työskentelen päivän perään.
Unessa kului lapsuuteni varhain,
ja nuoruuteni turhuudessa elin.
Ja hukkaan meni miehuuteni parhain
velttona vetelehdin, sairastelin.
Nyt, kun ois aika vanheta, niin nuorrun
ja tarmokkaasti toimia mä alan.
Kun aika olis köyrtyä, niin suorrun,
kun aika tulee sammua, niin palan.
Niin voimakkaasti sydämeni sykkii,
nyt vast’ on voimaa jäntereissä mulla.
Rajummin entistä nyt suonet tykkii,
työaika paras mulle alkaa tulla.
Kun elonaamu mulle oli yötä
ja päivän aika pääsi hukkumahan,
niin iltamyöhään tehtävä on työtä, –
vast’ aamuyöstä menen nukkumahan.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.