Aamukylpy

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aamukylpy.

Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna


Läpi heinän, mi kasteessa hohti
Ja jäljiltä verkkahan nous,
Me riensimme niemeä kohti,
Miss’ aalloten mainingit sous.
Vain hyppäys poikemmas rantaa, –
Vain haipuvat kuplaset taa, –
Ja jo välkkyvä laine sun kantaa
Yli Ahtolan kartanon saa.
Niin hiljahan maininki silloin
Vie kelluvan uimarin tuon,
Kuni laine, mi vaahtia illoin
Vie tyynehen tyrskyistä vuon.
Sua syleilen, ankara aava,
Meri väikkyvä uinuvakin,
Miten oot minut raittihiks saava,
Sen tunnen jo ytimihin.
Ja siks läpi kuulean pinnan
Haen armahan aartehes niin;
Leväriutoilta kristallilinnan
Ma sukellan terveyttä kiin.
Mua huuhtele, suolallas kasta,
Nuor rintani voimista vain,
Niin yltyvin harmin ma vasta
Luon taakkoja luotani ain.
Meri, mailmassa ainoa raikas,
Valehienous haihduta, oi,
Näet aaltojes lauluhan kaikas,
Ett’ Afrodiiten ne loi.


Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.