Aamulla (Korpela)

27. Aamulla. Kirjoittanut Simo Korpela

Taas päivä taivaan rannan takaa

Kasvonsa kirkkaat kohottaa.

Se nousee niinkuin sankar vakaa,

Kuin kuningas se vaeltaa,

Siks tuntuu taas, kun yö on pois,

Kuin lähempänä Herra ois.

Yö muistuttaakin kuolemasta

Ja pimeydest’ tuonelan.

Mut valo kertoo Jumalasta

Ja kirkkaudesta taivahan.

Koittaissa aamun, muistan myös

Ain’, Jeesus, sun ja armotyös.

Kun valo virtaa taivahalta,

Yö poistuu, luonto riemuitsee;

Kun Jeesus saapuu, synnin valta,

Kuin usva päivää, pakenee.

Siks sydän syttyy hurskasten,

Kun sielu löytää Jeesuksen.

Miss’ armo vallitseepi mieltä,

Siell’ onkin päivä keskell’ yön;

Siell’ eloon päästiin kuolon tieltä

Ja lepoon vaivoist’ orjan-työn,

Mut mistä Jeesus poijes jää,

On päivälläkin pimeää.

Siks saavu, Jeesus, aamun kanssa

Jokaiseen paikkaan pimeään,

Kaikk’ että heräis unestansa

Autuuttas suurta näkemään,

Ett’ ottais vastaan kansat maan

Sun vanhurskauden kuninkaan!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.