Aamusella

Aamusella. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Päivä Eevan vuoteellen

luopi säteen armaan.

Unta näkee tyttönen

suloisata varmaan.

Ikkunalla tik, tik, tik

unenlangat katkoo,

tik, tik, tik ja pik, pik, pik

säälittä ne ratkoo.

Sinisilmät aukeaa,

ikkunahan lentää.

Kolme hyvää tuttavaa

siellä nähdä entää.

Tiaset sen veitikat

ikkunahan noppaa.

Sanat sangen hartahat

Eevan korva koppaa:

”Nouse, Eeva tyttönen,

meille ruokaa anna,

anna vettä tilkkanen,

kupposella kanna!

Nouse, armas ystävä,

pue kolttu ylle,

sirottele siementä,

lähde kävelylle!

Armas Eeva tyttönen

meidät unhottaisko?

Kylmäks’ hellän sydämen

kesäleikit saisko?”

Eeva nousee nopsasti,

vetää jalkaan sukan,

kiirehesti pukevi

ynnä kampaa tukan.

”Äiti, tuolla ystävät

nokkii ikkunata,

ruuan puolta pyytävät

sekä juotavata.

Annan kahvitilkkani,

kakun makeaisen.

Ah, mun pienet hilkkani,

ah, mun armahaisen!”

Äiti suostuu kestihin,

Eevalla on hauskaa.

”Pian vaan kun ehtisin!”

Siellä nokat nauskaa.

Äiti seuraa lymyillen

tätä kestitystä,

seuraa hiukan hymyillen

Eevan pettymystä.

Eeva tarjottimineen

lintuin luo kun entää,

kolme pientä kiireekseen

kuusen latvaan lentää.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.