Siirry sisältöön

Aamuvarhaisella

Wikiaineistosta
Aamuvarhaisella

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Oi polkua polkematonta
ja kastetta tiukkuvaa!
Oi ilmaa koskematonta,
jota keuhkoni henkiä saa!
Talot aamu-untansa makaa,
mut vuoteelta taivaitten takaa
koi kultainen kavahtaa.
Joka lintu jo kirvoitti mieltään,
joka kukka jo haastaa kieltään
niin ruusuisen ihanaa.
Talot untansa makeinta makaa,
ovet lukitut, ikkunat.
Pihat puuntavat puitten takaa,
pihat ilmojen palavat.
Teko vielä ja ajatus nukkuu,
hyvä, paha ja lempikin hukkuu
unen helmaan, unhottuu.
Suru eilinen unessa turtui,
terä tuimelevin sen murtui,
kun kelmeni aamun kuu.
Vie polkuni meren rantaa,
vesi hohtava houkuttaa.
Saa astua kultaista santaa,
syvän kuullossa keinua saa!
Ja loitolla äärillä taivaan
juur astuvat auringon laivaan
valon saattajat auvokkaat.
Pojat päivän suorivat sotaan,
joka pimeän painuvat kotaan
tulen säihkyvät sotilaat.
Niin kevyt kuin kaarnan ja kuoren
on varteni aalloissa tie.
Ei vaivoja vanhan, ei nuoren,
en nainen, en mieskään lie!
Oon kala, mi kupeelta entää,
oon lokki, mi pään yli lentää
ja huutaa huomentaan!
Ja auringon, jumalten juuren,
elon, lemmen loihtijan suuren,
tuta taatoksi, sanoa saan!


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.