Aasi ja satakieli

Aasi ja satakieli.

Kirjoittanut Ivan Krylov

Aasi, nähtyänsä satakielen, sanoo:

»Kuules, ystäväni, kerrotaan,

ett’ oot mestari sä laulamaan;

pyytäisinpä» – niin hän anoo –

»saada kuulla kerran lauluasi,

itse arvostellakseni taitoasi.»

Satakieli heti, pyynnön kuultuansa,

valmis näyttämään on taitoansa:

hän vihellellen

ja viserrellen

tuhansin laaduin siinä lauleskeli:

milloin raksutteli rattoisasti

milloin vienosti ja kaihoisasti;

toisinaan kuin kaiku kaukomailla,

joskus taasen paimenpillin lailla.

Huomionsa kaikki suuntasivat

aamuruskon ihme-laulajaan,

kaikki asettuivat sitä kuulemaan:

tuulet tyyntyi, linnut vaikenivat,

karjat laitumella seisahtivat;

niinpä, tuskin hengittäen, innoissaan

huomautti paimenkin vain hymyellen

satakieltä paimenettarellen...

Laulu taukosi.

Nyt maahan katsehensa

luo aasi miettien ja lausuu aatoksensa:

»Oivallista», sanoo, »kieltämättä

sinua voi kuulla ikävättä;

vaan sääli on,

kun sin’ et tutustunut meidän kukkohon:

häneltä jos hiukan oppinut sä oisit,

vielä tenhovammin laulaa voisit.»

Arvostelun moisen kuultuansa

satakieliraukka harmissansa

pyrähti ja lähti lentohon

maiden, merten taa – ja siellä on...

Meitäkin sä, Herra, suojaa noista

mokomista arvostelijoista!

Lähde: Slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja. 1936. Toimittanut V. K. Trast. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.