Abrahamin vieraat
| Abrahamin vieraat. Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Palavimmallansa on etelän päivä.
- Sen terää ei himitä pilvenhäivä.
- Terebintin varjohon, Mamren luoksi
- On Abraham istunut helteen vuoksi.
- Ylt’ ympäri hällä on telttansa sorjat,
- Ja teltoissa toimivat vaimo ja orjat.
- Majan pateilla palkii Abrahamin karja,
- Kameeleja joukossa sievonen sarja.
- Tuoss’ ukko kun tuumii, on poikennut tiestä
- Ja saapunut majalle kolme miestä.
- Hän, tervehtäin, heitä kutsuu varjoon
- Ja matkan vaivoista lepoa tarjoo;
- Ja pyytää vieraiden jalat pestä.
- Sitä palvelusta he eivät estä.
- Puhuteltuaan sitte teltassa Saraa
- Ja tiedusteltuaan vieraanvaraa
- Hän käski sen leipoa kaltiaista
- Sekä toi mitä heill’ oli parhaanlaista.
- Mut aterioivia puiden alla
- Hän autteli nöyrästi palvelemalla. –
- Oli syöty, niin vieraista Abrahamin jalon
- Yks lausui: «Missä on emäntä talon?»
- «Taas vuoden päästä kun kuljen tästä,
- Sull’, Abraham, poika on emännästäs.»
- Majan ovelle Sara ne sanat kuuli,
- Ja hymyhyn kaartui hänellä huuli.
- «Totisesti se olisi lahja aimo»,
- Hän mietti, «mut olenhan iäkäs vaimo»;
- «Myös vanha on mieheni». Epäellen
- Sydän Saran se sykki ja hämmästellen.
- Mut sitte hän tuli kuin tunnonvaivaan
- Ja uskoi sen sanoman viestiksi taivaan.
- Ne vieraat poistuivat Sodoman teitä,
- Ja matkalle saatteli Abraham heitä.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.