Adam ja eläinkunta

Aadam ja eläinkunta.

Kirjoittanut Antti Mäkinen

Kas, vielä välkkyy luomaneste

Tuorehin tarhass’ Edenin:

Kukissa helmii Herran kaste,

Ihastus, ilo Aadamin.

Hän näkee kukkaa kaikkialla

Kaunista, hyvän-hajavaa,

Ja puut ja metsä kukkimalla

Elohon uuteen havahtaa:

Lintuset laulaa tuhat-äänin

Kiitosta Luojan kaikuvaa!

Lampahat, lehmät pelkäämättä

Myös jalopeuran kiljuntaa,

Kilvassa ääntää ruohostossa,

Ja kirmaellen, kisaillen

Hyppivät kaikki, Luojallensa

Iloksi, luontoo ihaillen.

Aadam ihmeissänsä

Istuu, tarkastaa

Elon ihanuutta

Monikirjavaa.

Silloin luonnonkarja,

Kaikki elävät,

Kunnioituksella

Lähentelevät:

Kukin vuorostansa

Luonnon herran luo

Astuu: Aadam heille

Nimen keksii, suo.

Kiitos Jumalalle

Viisaudestaan,

Vielä suuremmasta

Rakkaudestaan,

Joll’ on ihmislapsen

Luonut kuvakseen,

Sekä lunastanut

Morsiamekseen!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.