Adam ja eläinkunta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aadam ja eläinkunta.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Kas, vielä välkkyy luomaneste
Tuorehin tarhass’ Edenin:
Kukissa helmii Herran kaste,
Ihastus, ilo Aadamin.
Hän näkee kukkaa kaikkialla
Kaunista, hyvän-hajavaa,
Ja puut ja metsä kukkimalla
Elohon uuteen havahtaa:
Lintuset laulaa tuhat-äänin
Kiitosta Luojan kaikuvaa!
Lampahat, lehmät pelkäämättä
Myös jalopeuran kiljuntaa,
Kilvassa ääntää ruohostossa,
Ja kirmaellen, kisaillen
Hyppivät kaikki, Luojallensa
Iloksi, luontoo ihaillen.

Aadam ihmeissänsä
Istuu, tarkastaa
Elon ihanuutta
Monikirjavaa.
Silloin luonnonkarja,
Kaikki elävät,
Kunnioituksella
Lähentelevät:
Kukin vuorostansa
Luonnon herran luo
Astuu: Aadam heille
Nimen keksii, suo.

Kiitos Jumalalle
Viisaudestaan,
Vielä suuremmasta
Rakkaudestaan,
Joll’ on ihmislapsen
Luonut kuvakseen,
Sekä lunastanut
Morsiamekseen!


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.