Agaavi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Agaavi.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Agaavi kasvi
On omituinen,
Vuos’kaudet se voimia kerää.
Ja kylliksensä
Kun koonnut ompi,
Se äkkiä juur’ kuni herää.
Ja ohdakkeinen
Ja ruma kasvi
Nyt loistavi kauneudessa.
Sen ihmekukka,
Niin suuren suuri,
On verraton armaudessa.
Mut hetken lyhven
Kukittuansa,
Sen sammuvi tenhova loiste.
Ja kukka kuihtuu,
Agaavi kuolee –
Ei kuki se konsana toiste.
Agaavin lainen
Se sydän ompi,
Jok’ kukkia, lempiä voipi
Vain yhden kerran,
Jon syvyydessä
Yks lempi se täytenä soipi.
Yks lempi, johon
On elinvoima
Kaikk’ koottuna uhkuva, suuri.
Ja kun se sortuu,
Niin sortuu sydän –
Ja sortuvi elämän juuri.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.