Agnes (Arany)
| Agnes. (J. Arany.) Kirjoittanut János Arany |
- Virran reunall’ Agnes nuori
- Hurstiansa huhtoo, huhtoo;
- Valkoliinaa, hurmehista
- Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Kylän lapset sinne kertyy:
- «Miksi, Agnes, huhdot tuota?» –
- «Vait, tais verta kananpoijan
- «Aivinaiseen hurstiin vuotaa.»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Sinne rientää naapur’naiset:
- «Missä miehes, teeppäs selko?» –
- «Tuolla nukkuu huonehessa,»
- «Elkää, armaat, nostatelko!»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Saapuu lain mies: «Vankilahan
- «Joudu, Agnes, rautaan nilkka!» –
- «Voi, en jouda, täytyy pestä
- «Hurstistani hurmepilkka!»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Syv’ on tyrmä: säde kaita
- Synkeyttä sen ei voita;
- Säde pien’ on tyrmän päivä,
- Yö sen täynn’ on hirmuloita.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Agnes parka päiväkaudet
- Päivää kohti tirkistääpi, –
- Valon saa vain toinen silmä,
- Yöhön mustaan toinen jääpi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pois kun kääntyy, ympärillään
- Karkeleepi aavekansa;
- Joll’ ei tuot’ ois valkeutta,
- Pelkäis hullauntuvansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Mutta viimein, aijan tullen,
- Tyrmän uksi aukeneepi:
- Agnes eteen oikeuden
- Asun mukaan asteleepi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pukuansa järjestääpi,
- Huivihinsa kääntää huolen,
- Tukan suorii, jott’ ei luultais
- Olevaksi mielipuolen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Pöydän vihreen ympärillä
- Oikeus on arvokkainen,
- Sääliväiset kaikkein katseet,
- Yksikään ei moittivainen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- «Agneksein, mit’ oot sa tehnyt?»
- «Julm’ on kanne, synti suuri;»
- «Lempijäs, päärikollinen,»
- «Itse kantaa päälles juuri.»
- Oi laupias Isä, armahda!
- «Hän, sun miehes murhamiesi,»
- «Huomenna jo mestatahan;»
- «Vettä leipää sinä syöden,»
- «Iäkses jäät vankilahan.»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Ympärilleen Agnes katsoo:
- Onko järkens’ ennallansa?
- Sanan kuulee, ymmärtääkin,
- Ei siis viel’ oo suunniltansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Mut min kuuli miehestänsä,
- Tuntuu oudon-ilkeällen;
- Se vain selvää, ett’ei suoda
- Hänen mennä kotiin jälleen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Tuosta kyynel vieremähän,
- Niinkuin kaste liljaselta,
- Taikka niinkuin vierähtävät
- Vesihelmet joutsenelta.
- Oi laupias Isä, armahda!
- «Hyvät miehet, suuret herrat,»
- «Päästäkää jo Herran tähden!»
- «Koissa mull’ on kiire suuri,»
- «En voi jäädä, sinne lähden.»
- Oi laupias Isä, armahda!
- «Purskui hurme hurstilleni,»
- «Sen mä poijes huhdaltaisin!»
- «Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,»
- «Kunne kurja silloin saisin!»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Silmät yhtyy tuomaritten
- Valituksen kuultuansa.
- Kaikk’ on hiljaa. Suut on vaiti,
- Äänestävät katseillansa.
- Oi laupias Isä, armahda!
- «Kotiis lähde. Huhdo pilkku»
- «Hurstistasi tahratusta;»
- «Kotiis lähde. Luoja suokoon»
- «Siihen voimaa, armahdusta.»
- Oi laupias Isä, armahda!
- Siitä virran reunall’ Agnes
- Hurstiansa taaskin huhtoo;
- Valkoliinaa, tahratonta
- Virta vuolas tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Veri poiss’ on hurstisesta,
- Liina puhdas, mutta turhaan:
- Agnes vielä verta näkee,
- Niinkuin tuolloin yönä murhan.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Aamust’ yöhön Agnes seisoo
- Ve’essä poukkutuolinensa:
- Murtuu varjons’ aallokossa,
- Tuul’ vie hapset hajallensa.
- Oi laupias Isä armahda!
- Kuutam’-öinä kirkkahina,
- Virran väreen välkkyellen,
- Karttu valkee kauvas loistaa
- Pontevasti poukutellen.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Työtä kestää kesät talvet,
- Vuosi vuodelt’ yhtä lyytä;
- Päivä paahtaa posket hienot,
- Jalat pienet kylmä hyytää.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Tukka, ennen kaarneen-karva,
- Hapsittain käy harmajaksi;
- Rypyt muuttaa kasvot kauniit
- Irvinaamaks inhoisaksi.
- Oi laupias Isä, armahda!
- Virran reunall’ Agnes muori
- Ryysyänsä huhtoo, huhtoo, –
- Valkohurstin repaleita
- Virta hurja tempoo, ruhtoo.
- Oi laupias Isä, armahda!
Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.