Agnes Meijer
Ulkoasu
Agnes Meijer. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Hän uskoi, nuori neitonen –
- Maailman ilot haihtui,
- Kuin veden päällä kuplanen,
- Elämän suunta vaihtui:
- Uus’ olemus ja tarkoitus
- Ja uusi tahto, luonne –
- Se oli uskon vaikutus,
- Elämän perusjuonne.
- Hän uskoi, siten sielussa
- Heräsi halu pyhä:
- Pakana maassa kaukana,
- Miss’ ihmisraukat yhä
- Pimeydessä hukkuvat,
- Todistaa Jeesuksesta,
- Kirvottaa sielut rakkahat
- Syntien kahlehesta.
- Hän uskoi, siten uskalsi
- Itsensä alttihiksi
- Kiinassa, hengen ankkuri
- Lujasti Jeesuksessa:
- Lupaus Herran uskonsa
- Terästi, voiman antoi,
- Mi hänell’ oli apuna
- Ja kaikki kuormat kantoi.
- Hän uskoi, tuli takaisin
- Maahamme, meille kertoi
- Pimeydestä sielujen,
- Jolle ei kuultu vertaa:
- Rakkaudesta Herramme
- Hän puhui, puhuu vielä,
- Vaikkeivät vielä korvamme
- Ääntänsä kuulla siedä.
- Hän uskoi, nukkui uskossa,
- Kun kutsu äkillinen
- Pois riisti hänet joukosta
- Näkyväst’ uskovien.
- Herralle uskoss’ uhrattu
- Elämän-tehtävänsä,
- Tää siemen-jyvä kylvetty,
- Ei kuole ikänänsä.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.