Ain’ armoas mä tarvitsen
| 1. Ain’ armoas mä tarvitsen. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Ain’ armoas mä tarvitsen
- Jok’ aika, kaikin tavoin.
- Siks onkin, Isä taivainen,
- Ain’ ovi luokses avoin.
- Et sulje sitä ollenkaan.
- Jos kunne kulkee tieni,
- Öin, päivin suojaas rientää saan,
- Kuin pesään lintu pieni.
- Ain’ armoas mä tarvitsen.
- Sit’ ilman kohta kaadun,
- Sit’ ilman työni turmelen
- Ja pahuudessa paadun,
- Päämäärän’ ajelehdin ain’,
- Kuin ohjaamaton laiva
- Keskellä karein kuohuvain,
- Ja loppuna on vaiva.
- Ain’ armoas mä tarvitsen
- Ja anteeks-antamusta,
- Ain’ sovitusta syntien
- Ja ristin lohdutusta,
- Ain’ turvaasi ja tukeas,
- Ain’ ohjausta vitsas.
- Mut aina olet anteljas,
- Et koskaan kade, kitsas.
- Sun armos kautta yksinään
- Mä taidan synnin voittaa
- Ja nousta uuteen elämään,
- Sua oikein kunnioittaa.
- Se aukaisee mun silmäni
- Näkemään Herran teitä,
- Ja kuinka hartaast’, hellästi
- Ain’ rakastat sä meitä.
- Se mieltän kylmää lämmittää,
- Kun valheen tuulet pauhaa;
- Se kuolleeseen luo elämää
- Ja rauhattomaan rauhaa;
- Siin’ ilon lähde ikuinen
- On mulle aina avoin.
- Ain’ armoas mä tarvitsen
- Jok’ aika, kaikin tavoin.
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.