Aineen multa ja aatteen kulta
| Aineen multa ja aatteen kulta. Kirjoittanut Lauri Soini |
- Kaks kauvan on ollunna vastakkain:
- maa alhaalla, ylhäällä pilvi.
- Ja kauvan on ollunna vastakkain
- tosi ainehen, aattehen ilvi.
- Sumupilvi on leijunut irrallaan
- sinijärvien maailmasta –
- mies miettivä huojunut houreissaan,
- ei tuntenut mullan lasta.
- Polo raataja ainehen alainen
- valon sankarin notkuen kantoi,
- mut sankari suuri ja salainen
- hänen nälkähän nääntyä antoi.
- Jopa vavahti ja valveni aineen mies,
- mies poljettu niskan nosti!
- Pois vierähti taakka ja murtui ies
- niin Kullervo kohlunsa kosti!
- Mut vieläkin väikkyvät vastakkain
- tosi ainehen, aattehen ilvi.
- Niin, vieläkin väikkyvät vastakkain
- maa alhaalla, ylhäällä pilvi.
- On aika jo aattehet nostattaa
- kotikoivuina nurmelta töyryn!
- Ne viiltävät vihreillä latvoillaan
- pois taikojen pilvihöyryn!
- Jo nousevi tuuhea aatteen puu
- mehupohjalta maisen mullan,
- mut vihreä latva sen heijastuu
- ikipäivyen kirkkaan kullan!
Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.