Ainon lempi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ainon lempi

Kirjoittanut Matti Husu


Asteli, asteli kulkuripoika,
kylästä kylähän kiersi,
neitoja nuoria syleillen kauloi
ja kulkurin lauluja viersi.
Aino, tuo Impilän ihana impi
niitylle kerran kulki,
täälläpä kohtasi kulkuripojan
mi miettehet kummat toi julki.
Metsätietä he kierteli, kaarteli,
koivut toisiaan kauloi,
kulkuripoika tuo Ainon vierellä
lemmen lauluja lauloi.
Lemmestä aaltoili Ainon rinta,
hilpeni nuori mieli,
lempeä kohisi vaahtova koski
ja lauleli satakieli.
Kosken rannalle istahti poika,
neitonen vierelle vaipui,
nuoren kulkijan lemmen lauseita
kuulemaan immyt taipui.
Ilta jo lepäilee lehdon puissa,
leuto on länsituuli,
kulkurin polvella neitonen kiikkuu,
huulihin yhtyy huuli.
Vierivät viikot, poissa on kesä,
syksyä kohisee koski –
kosken rannalla Aino taas istuu,
vaan kalpea on sen poski.
Poissa on kaihottu laulajapoika,
on rauhaton Ainon rinta,
kesäisen lemmen laulelmista
on maksettu kallis hinta.

1930


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.