Aitosuomalaisen akkunasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aitosuomalaisen akkunasta.
Kielirajan kansakoulut. – Fascismi ja Vaasan tapahtuma. – Itärajan itäpuolelta.
Kirjoittanut anonyymi


Sanomalehtiuutiset ovat kertoneet, että hallituksen onneton esitys kansakoulujen rakennusaikojen pidentämisestä hyljättiin eduskunnassa. Tämä esitys, niin hyvää kuin se mahdollisesti tarkoittikin, olisi aikaansaannut korvaamatonta vahinkoa. Sen lakiehdotuksen hyväksymisestä olisi ollut se seurauksena, että kymmenissä ruotsalaisenemmistöisissä kunnissa suomalainen vähemmistö ei moneen vuoteen olisi saanut omakielisiä kouluja. Olisipa viivytys eräissä tapauksissa saattanut olla kahdeksankin vuoden pituinen.

Kuten hyvin tiedetään, ovat useimmat ruotsalaisista kunnista tehneet kaikkensa, välttyäkseen rakentamasta suomalaisia kansakouluja. Monet ovat menneet niinkin pitkälle, että mieluummin ovat maksaneet pienemmän uhkasakon. Ei ole epätavallista, että rakennusriita kestää viisikin vuotta, ennenkuin ruotsalaiset niskoittelijat asettuvat. Erinomaisena esimerkkinä tästä on Huopalahden kunta, jonka toinen uhkasakko on 75,000 markan suuruinen.

Jos mainitut ruotsalaiskunnat olisivat saaneet kolmekin vuotta lykkäystä, olisi uhkasakkoihin liittyvä aika vanhentunut, ja kaikki olisi pitänyt aloittaa jälleen alusta. Jokainen, joka on tutustunut ruotsalaisalueella toimivien suomalaisten kansakoulujen hädänalaiseen tilaan, ymmärtää hyvin, miten musertava vaikutus hallituksen ehdotuksen hyväksymisellä olisi ollut ruotsalaisseutujen suomalaisten kansakouluoloihin.


Saksalainen sotapäälikkö ja valtiomies, kenraali von Seeckt on sanonut, että maailmassa on kolme harmillista seikkaa, joita vastaan saa turhaan taistella. Yksi näistä on tyhmyys, toinen virkavaltaisuus ja kolmas iskusanat ja -lauseet.

Fascismi on yksi tällainen iskulause, jota aivan mielivaltaisesti käytetään. Vasemmistomme ja nyttemmin myöskin ruotsalaisemme viljelevät tätä sanaa erikoisella innolla. Tälle sanalle on koetettu antaa kaiken mustimman taantumuksen leima. Tästä käsitteestä on koetettu tehdä kaiken edistyksen, valistuksen ja vapaamielisyyden vastakohta. Haluttaisi kysyä, millä oikeudella? Fascistit pelastivat Italian niin taloudellisesta kuin myöskin valtiollisesta haaksirikosta. Jokainen, joka tuntee Italian oloja ja on niitä seurannut hieman pitemmän ajan kuluessa, tietää vallan hyvin, että fascismin valtaan pääsyä on Italiassa seurannut valtava joka alalla ilmenevä nousukausi. – Kieltää ei voi sitä, että fascismi suosii verrattain radikaaleja menettelytapoja, mutta tuloksista päättäen ovat nämä tavat olleet oikein valitut. Vasemmistoamme ja ruotsalaisiamme saamme kiittää siitä, että maamme tulevaisuudesta huolehtivat kansalaispiirit ovat joutuneet toimimaan fascisteiksi leimattuina. Vaasan valitettava tapahtuma on antanut erikoista intoa kaikille niille, jotka fascismin varjolla uhaten arvelevat voivansa heikentää voimakkaan isänmaallisen mielen valtaamien kansalaisten toimintaa.

Vaasalaisen kirjapainon hävittäminen ei ole fascismia, se on huligananismia. Tunnemme henkilökohtaisesti jonkin verran Italian oloja, ja edelläolevasta lienee lukijalle selvinnyt, että tunnemme jakamatonta myötätuntoa niin maata, kuin myöskin siellä vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Meille ei fascismi ole mikään taantumuksellisuuden musta pöpö, vaan on se äärimmäisen voimakkaan määrätietoisen isänmaallisuuden ilmaus. Fascismi on juuri sitä oikeata isänmaallisuutta, joka on valmis tekemään kaiken ja uhraamaan kaiken isänmaan puolesta.

Meillä Suomessa ei fascismilla lienee toimintamahdollisuuksia. Kansanvaltaisuudenvarjo nimessä, siinä muuten jälleen oiva iskusana, kaikille puolueille vapaus ajatella ensikädessä omaa etuaan.


Itärajamme takana ei varmaankaan fascismi vallitse, ei ainakaan vasemmistomme mielestä. Ei, Venäjällä vallitsee ”työläisten ja talonpoikien” diktaturi. Edessämme on sanomalehtileikkele, jossa kerrotaan ”todellisen edistyksen ja valistuksen maassa” vallitsevasta tilasta. Tapahtumain paikkana on Harkovin piiri.

Suuri osa ”likvidoituista” talonpojista alkaa nyt virrata Harkoviin ja muihin Ukrainan kaupunkeihin. Kerjäävät talonpojat jo kuuluvat kaupunkikuvaan. Vaimoineen ja lapsineen viettävät he yönsä talojen rappukäytävissä, jolleivät he satu saamaan lämpimämpää yösijaa. Raskaan kohtalonsa he ottavat vastaan alistuvaisesti, ja vain äärimmäisessä hädässä turvautuvat näpistelyihin hengensäpitimiksi. Jos heidät tavataan itse teosta, sanovat he: ”Me otamme vain sen verran, etteivät lapsemme kuolisi nälkään”. Näiden ihmisten huutava hätä hellyttää ihmistä niin, ettei heitä saateta oikeuden eteen, jätetäänpä monta kertaa varastohuoneiden ovet tahallaan auki.

Harkovissa puhutaan myös paljon erään piispan hädänalaisesta asemasta. Hän oli aikaisemmin asunut erään kirkon kellarihuoneissa. Mutta kun kirkko muutettiin elokuvateatteriksi, häädettiin hänet pois. Nyt hän asuu erään toisen kirkon tornissa, jonka katto vielä sattuu olemaan kurjassa tilassa.

Fascismi ja bolshevismi, kaksi ”rinnakkaistapausta”, mutta kuinka erilaiset seurauksiltaan. Eikö puhdas järki jo sano, että vaara, jos sellainen maata uhkaa, ei suinkaan uhkaa meitä fascismin muodossa.

Kalevanpoika.


Lähde: Aitosuomalainen 4.4.1930.