Ajan, paikankin taa
| Ajan, paikankin taa Kirjoittanut Eino Leino |
- Ajan, paikankin taa
- yhä siirtyä saa
- näky siintävä meille
- ja sieluimme maa.
- On toivoa, uskoa:
- lie illan ei ruskoa,
- vaan aamun tää taivas,
- sen talo veriruskea.
- Lie ympäri yö,
- mut yöstäkin lyö
- taru kaunihin kalskeen
- ja kansojen työ.
- Vain yksi on tie,
- joka voittohon vie,
- tai seppel on senkin,
- ken kaatuva lie:
- Hymy ylhäinen. – Saa
- ajan, paikankin taa
- tie häipyä; siellä
- on sieluimme maa.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.